Supelsaksad

Ehdimme taannoisella parin yön Pärnun reissullamme syömään neljässä eri ravintolassa. Ajattelin tehdä niistä jokaisesta oman pienen postauksen, sillä pidimme kovasti kaikista. Ensimmäisenä vuorossa on suosikiksemme noussut ihanan persoonallinen Supelsaksad.

Supelsaksadia kehuttiin siellä täällä Pärnun ravintoloita googletellessani. Ravintolan tunnelma imaisi meidätkin mukaansa heti ovesta astuttuamme – koristeelliset tapetit, värikkäät huonekalut ja suuret hauskat taulut luovat 150 vuotta vanhaan taloon mummola meets huvikumpu fiiliksen. Tarjoilijat ovat ystävällisiä, puhuvat hyvää englantia ja heillä on miljööseen sopivat työasut. Meitä palveli nuori mies rinnassansa harjoittelija-kyltti, ilman sitä en olisi koskaan arvannut hänen olevan harkkari. Selvästi kutsumusammatissaan – hymy ei hyytynyt missään vaiheessa. Menujen kanssa hän toi myös lapsille värikyniä ja paperia, ele, joka toistui jokaisessa Pärnun ravintolassa (tai no, yhdessä ne haettiin itse sivupöydältä, mutta you got the point).

Rannahotellin luksusaamiaisen jäljiltä ei ollut mikään mahdoton nälkä, mutta mieli teki kuitenkin suolaista (vaikka paikan kakkuja ja leivoksia on kehuttu kovasti – pitää varmaan ensi viikolla mennä testaamaan ne, kun mennään taas Pärnuun pariksi päiväksi). Itse otin katkarapu-artisokkasalaattia majoneesikastikkeessa, annos tarjoiltiin lasipurkista ja salaatin kaverina oli tummaa leipää. Annos oli nälkääni nähden kuitenkin vähän turhan tuhti, vaikkakin herkullinen. Hieman kateellisena vilkuilin Jaakon lohesta valmistettua Nizzan salaattia, joka maistui kuulemma oivalliselta. Joimme kumpikin myös pullolliset raparperilimonadia. Muksut jakoivat lasten annoksen kanapastaa (pieniruokaisille tyypeille sekin oli vähän turhan paljon).

Perheemme lounaalle tuli hintaa 30€, eli hinta-laatusuhde oli paikallaan Suomen hintoihin tottuneelle. Lämmin suositus ihastuttavalle Supelsaksadille koko meidän porukalta. Ravintolan takapihalta löytyy myös terassi, joka tuplaa asiakaspaikat kauniilla säällä.