MEAT FREE MONDAY: SOIJAHIUTALECURRY

Soijahiutalecurry oli taannoisen hävikkiviikon paras oivallus. Nappasin reseptin Chocohilistä kuvitellen kuivakaappini perällä nököttävän pussillisen soijasuikaleita. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin pussin sisällöksi soijahiutaleet – meikäläiselle tuikituntematon soijatuote, jota ilmeisesti käytetään esim. murojen asemasta tuomaan ruokavalioon lisää protskua.

Päätin kuitenkin noudatella Elinan alkuperäistä ideaa hiutaleideni kanssa, mutta vaihdoin pastan riisiin. Lopputulos oli vallan oivallinen ja simppeli sapuska, jota varmasti tehdään tässä huushollissa toistekin. Täysin vegaanisen curryn saat käyttämällä kaurakermaa, minä lorottelin ruoan sekaan päiväysvanhaa kuohukermaa.

Meat free Monday, soijahiutalecurry / Hannan soppa

SOIJAHIUTALECURRY

2:lle

*

2 kourallista soijahiutaleita

kasvislientä

1 tl curryjauhetta

1 tl currytahnaa

1 tl sitruunamehua

0,25 dl vettä

1 kesäsipuli varsineen

suolaa

2 dl (kaura)kermaa

korianteria

lisukkeeksi riisiä

Mittaa soijahiutaleet kulhoon ja peitä ne kasvisliemellä. Anna maustua ja pehmetä vartin verran. Valuta ja purista kuiviksi.

Hienonna sipuli. Sekoita öljy, curryjauhe, currytahna, sitruunamehu ja vesi tahnaksi. Kuumenna pannu ja lisää sinne soijahiutaleet, maustetahna ja sipulin valkoinen osa. Freesaa miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää pannulle kerma ja anna muhia muutaman minuutin ajan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoile riisin kera. Viimeistele annokset hienonnetulla sipulin vihreällä osalla ja korianterilla.

W-DER IMBISS / BERLIINI

INDO-MEXI-CAL-ITAL

derimbiss_c_matka_.jpg

Logonsa ansiosta myös “nurinkurin McDonald’sina” tunnettu W-Der Imbiss hurmasi meikäläisen lungilla meiningillään ja mielettömän maukkaalla ruoallaan. Ravintolan menussa yhdistyvät intialainen, meksikolainen, kalifornialainen ja italialainen keittiö – ja vaikka se kuulostaakin ihan järjettömältä sekamelskalta, ei se sitä ole enää siinä vaiheessa, kun tavaa ruokalistaa läpi ja yrittää valita toinen toistaan herkullisemman kuuloisesta annoksesta sen itselleen juuri sillä hetkellä oikean.

Tiki-teemalla sisustettuun ravintolaan mahtuu sisälle syömään kourallinen ihmisiä, me päätimme nauttia lounaamme ravintolan edessä olevalla terassilla ampiaishyökkäysten sarjasta piittaamatta. Tilaus tehdään baaritiskillä ja juomat napataan matkaan kylmäkaapista. Homma toimii ja W-Der Imbiss juhliikin tänä vuonna jo kymmenvuotissynttäreitään.

Tannen Zäpfle, W-Der Imbiss / Hannan soppa

fish taco, W-Der Imbiss / Hannan soppa

Der Imbiss on tunnettu naan-pizzoistaan ja osa lounasseurastani päätyikin sellaiseen. Pizza näytti todella hyvältä ja kuulemma makukin oli kohdallaan. Itse valitsin vain kasvis- ja lohiannoksia sisältävältä menulta kalatacot, eikä tarvinnut pettyä. 10 euroa maksanut annos oli niin kookas, että viimeinen taco jäi syömättä. Maut olivat tuoreita, raikkaita ja sopivan mausteisia.

Tarjolla on laaja valikoima tuorepuristettuja mehuja, limonadeja ja oluita. Valitsin lounasjuomakseni bissen ihan puhtaasti coolin etiketin perusteella. Badenilaisen Rothaus -panimon pils-tyyppinen Rothaus Tannenzäpfle nauttii kulttimaineesta ympäri Saksaa. Tannenzäpfle tarkoittaa pieniä kuusenkäpyjä – nimi tulee pullon muodosta. Hyvä olut.

Ja niin hyvä ravintola. Suosittelen lämmöllä ja suuntaan tänne itsekin taas seuraavalla Berliinin reissulla testaamaan muita listan herkkuannoksia.

W-Der Imbiss / Hannan soppa

W-Der Imbiss
Kastanienallee 49, Berlin

 

// Lue lisää taannoisesta Berliinin reissustani:

HKI1952 – LONKEROBILEET BERLIINISSÄ

SYKSYINEN RAAKAKAKKU

Puolukka-suklaaraakakakku / Hannan soppa

Pikkusisko kävi kylässä pari viikonloppua sitten. Ohjelmassa oli wanhojentanssimekon metsästystä – onnekseni se homma hoitui superhelposti ja unelmien prinsessaröyhelöt löytyivät ensimmäisestä kaupasta. Onnekseni siksi, että vähän niinkuin kärsin suht pahasta syysflunssasta ja loppuviikonloppu menikin sitten lähinnä tyttöjenleffoja peiton alla tuijottaen. Niin ja tätä ihanaista raakakakkua syöpötellen – pistin nimittäin systerin raakakakkukouluun ja huutelin ohjeita vartiopaikaltani.

Puolukka-suklaaraakakakku / Hannan soppa

Kuten kuvistakin näkyy, oli lopputulos syksyisen kaunis ja uskokaa pois – ihan törkeän hyvää! Ja melko varmasti monta kertaa parempi vaihtoehto flunssaisen ihmisen makeanhimoon kuin Fazerin sininen. Tää kakkuhan on siis suoraan sanottuna terveellistä!

Reseptin nappasin Olivian netistä ja se on Suvi Rüstenin käsialaa. Käytimme agave-siirapin sijaan hunajaa, joten raaka kakku ei ihan virallisesti ole. Mutta mitäs pienistä.

Puolukka-suklaaraakakakku / Hannan soppa

PUOLUKKA-SUKLAARAAKAKAKKU

*

pohja:
 2 dl cashewpähkinöitä
1 dl kuorellisia manteleita
½ dl kookosjauhoja
3 rkl raakakaakaojauhetta
10 pehmeää taatelia
2 rkl hunajaa
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
¼ tl ruususuolaa

suklaatäyte:
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 kypsä avokado
1 banaani
6 rkl raakakaakaojauhetta
4 rkl hunajaa
ripaus ruususuolaa

puolukkatäyte:
3 dl puolukoita
½ dl sulatettua kaakaovoita
5 rkl hunajaa
½ tl vaniljajauhetta

koristeeksi:
1 dl puolukoita
½ dl kookoslastuja
2 rkl kaakaonibsejä

Sulata pakastetut puolukat, jos käytät sellaisia. Mittaa pohjan ainekset monitoimikoneen kulhoon kookosöljyä lukuun ottamatta. Aja murumaiseksi seokseksi. Sulata kookosöljy vesihauteessa ja sekoita pähkinäseokseen lusikalla.

Aseta leivinpaperiarkki irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Sulje reunat. Painele taikina vuokaan ja siirrä kylmään.

Sulata täytteen kookosöljy. Nosta kattila liedeltä heti, kun öljy alkaa sulaa. Soseuta avokado ja banaani sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kaakaojauhe ja hunaja. Lisää jäähtynyt kookosöljy ja sekoita voimakkaasti. Mausta ripauksella suolaa.

Soseuta täysin sulaneet puolukat sileiksi. Sekoita joukkoon hunaja, vanilja ja huoneenlämpöinen kaakaovoi.

Kaada suklaatäyte vuokaan pohjan päälle. Levitä päälle puolukkatäyte. Peitä tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin pariksi tunniksi.

Irrota kakku varovasti vuoasta avaamalla reunat (pyöräytä kakun ja vuoan välistä veitsellä varovasti, jos kakku tuntuu jäävän kiinni). Nosta kakku leivinpaperin avulla lautaselle ja koristele puolukoilla, kookoslastuilla ja kaakaonibseillä.

 

BANH MI // VIETNOMNOM

Taannoisen Ravintolapäiväravintolamme Vietnomnomin listalla oli nauta- ja tofuphn lisäksi possutäytteisiä banh mi -patonkeja. Vietnamilaisen patongin sisällä on useimmiten maksapasteijan ja pikkelöityjen vihannesten lisäksi erilaisia possumakkaroita, parhaassa Saigonissa syödyssä oli yhteensä kahdeksaa erilaista! Emme olleet ihan niin kunnianhimoisia ja täytimme omamme porsaan fileleikkeleellä ja lauantaimakkaralla, joka rakenteeltaan ja miedolta maultaan muistuttaa paljon sikäläisiä makkaroita.

Tein pikkelin muutamaa päivää etukäteen retikasta ja porkkanasta Viet World Kitchenin reseptin mukaisesti. Patonki kannattaa syödä mahdollisimman pian, mutta tutkimuksiemme mukaan ne ovat hyviä vielä päivän ja jopa parinkin päästä. Leivän Vietnomnomiin hankin Kanniston leipomosta, leipurit valmistivat vehnäpatongit tilauksesta vaikka kyseinen tuote ei perusvalikoimaan kuulukaan. Kutsuisin tätä palveluksi.

Tsekkaa myös tofu banh mi!

Banh Mi, Vietnomnom / Hannan soppa

POSSU BANH MI

*

do chua (banh mi -pikkeli):

450 g retikkaa

1 porkkana

1 tl suolaa

2 tl + 1,25 dl sokeria

3 dl etikkaa

2,5 dl kädenlämpöistä vettä

srirachamajoneesi:

1 dl majoneesia

1-2 rkl srirachaa

½ limen mehu

1 rkl soijakastiketta

lisäksi:

patonkia

maksapasteijaa

kurkkuviipaleita

possun fileleikkelettä

lauantaimakkaraviipaleita

korianteria

 

Kuori retikka ja porkkana ja leikkaa ne ohuehkoiksi tikuiksi. Hiero sekaan suola ja 2 tl sokeria, kunnes tikut ovat taipuisia (pari minuuttia). Siivilöi ja huuhtele. Siirrä tikut purkkiin. Yhdistä loput sokerista etikkaan ja veteen, sekoita kunnes sokeri on liuennut. Kaada vihannesten päälle. Anna marinoitua tunti huoneenlämmössä tai siirrä jääkaappiin odottamaan käyttöä – pikkeli säilyy hyvänä kylmässä pari viikkoa.

Yhdistä majoneesin ainekset keskenään, tarkista maku ja säädä se mieluisaksi.

Halkaise patonki ja voitele maksapasteijalla ja srirachamajoneesilla molemminpuolin. Täytä patonki porkkana- ja retikkapikkelillä, kurkkusiivuilla, fileleikkeleellä ja lauantaimakkarasiivuilla. Viimeistele tuoreella korianterilla ja srirachatöräyksellä.

Nauti heti tai kääri voipaperiin ja syö vielä saman päivän aikana.

WOW MIKÄ VIINI!

Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Viinimaan Mikä Viini! -tapahtuma on järjestetty jo yli kymmenen kertaa. Tänä vuonna viinit ovat vallanneet Vanhan Ylioppilastalon ja meiningit jatkuvat vielä tänään torstaina (18.9.2014) iltakahdeksaan asti. Tapahtuma valloittaa myös ensimmäistä kertaa Turun, jossa viinejä pääsee ihmettelemään Panimoravintola Koululla ensi viikon torstaina 25.9.2014. Maistelulipukkeet maksavat euron kipale ja useimmat maisteluannokset irtoavat yhdellä-kahdella lipukkeella.

Olen osallistunut tapahtumaan useana vuonna ja pidän kovasti siitä fiiliksestä, joka tilaisuudessa vallitsee. Viinitalojen edustajia on paljon paikalla ja he ovat toinen toistaan rennompia ja hauskempia tapauksia. Kannattaa siis rohkeasti lähestyä, kysellä ja kommentoida.

Tänä vuonna kiertelyn ohella osallistuin kahteen tastingiin ja Son of a Punch -poikien cocktail koulutukseen. Mielenkiintoista ja ennen kaikkea opettavaista. Lue myös raporttini vuoden 2011 Mikä Viini!stä.

Bollinger tasting, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Bollinger tasting, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Bollinger tasting, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

“I drink it when I’m happy and when I’m sad.
Sometimes I drink it when I’m alone.
When I have company I consider it obligatory.
I trifle with it if I’m not hungry and drink it when I am.
Otherwise I never touch it, unless I’m thirsty.”
Madame Jacques Bollinger, 1961

Bollinger. James Bondin sampanja. Opin tastingissa mm. sen, että Bollingerin osuus koko maailman sampanjoista on vain yksi (1) prosentti! Suomessa se on kuitenkin yksi tunnetuimmista hienoista kuplajuomista, kiitos pitkän yhteistyön Altian kanssa.

Edukkaampien samppanjoiden lisäksi pääsin maistamaan Bollinger R.D. 2002:ta, jonka hinta on reippaasti yli 200 euroa pullo. Veikkaan, että tätä ei lähi-Alkosta löydy.

Trimbach tasting, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Trimbachin (ja Alsacen alueen ylipäätään) rieslingit ovat ikisuosikkejani, joten oli mahtavaa päästä tämän perinteikkään viinitalon tastingiin. Maistoimme neljän rieslingin lisäksi talon gewurztraminerin, pinot gris’n ja kaksi ihan mieletöntä jälkkäriviiniä, joista vanhempi oli vuosikertaa 1986. Oh my.

Chambord, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Chambord cocktail koulu, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Chambord cocktail koulutus, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Chambird cocktail koulutus, Mikä viini 2014 / Hannan soppa

Liberty or Deathista tutut vekkulit cocktailvelhot pitivät hauskan Chambord-teemaisen cocktailkoulutuksen ja kertoilivat samalla tulevista trendeistä. Toivon mukaan jo poikien ravintolassa nähty punch-trendi jalkautuu rahvaankin joukkoon ja ne iänikuiset kossu-spriteboolit painuvat unholaan. The juttu on kuitenkin jakaa drinksut kavereiden kanssa – yhdessähän kaikki on parempaa ja kivempaa. Tilaisuus päätettiin ihan kakskymppisyyden mieleen tuoneella retro shotilla, eli chambord-vadelmakeitto-kermanaukulla.

Ravens Wood, Mikä viini / Hannan soppa

Tässä vielä muutama tärppi, jotka kannattaa ehdottomasti tsekata – Mikä Viini!ssä tai pitkäripaisessa.

RAVENSWOOD SONOMA ZINFANDEL (23,90 €)

Karismaattisen kalifornialaisen Ravenswoodin etiketin korpit toivat mieleeni tatuoinnin, ja viinitalon hurmaava edustaja kertoikin törmänneensä useampaan hc-faniin tatuointeineen. Hyvin vanhoista viiniköynnöksistä kerätyistä rypäleistä valmistettu viini on intensiivinen ja tummien marjojen sävyttämä – täydellinen viini mediumiksi jätetylle pihville!

ZONNENBLOEM SAUVIGNON BLANC (10,69 €)

En ole ollut koskaan mikään suuri sauvignon blanc -fani, mutta viime kesän aikana olen lämmennyt rypälettä kohtaan. Etelä-afrikkalainen Zonnenbloem Sauvignon Blanc on supervoimakkaan makuinen, extraruohoinen ja ihastuttavan aromikas. Nauttisin tätä ihan vain sellaisenaan tai tarjoilisin tyttöjen lounaalla kalaa ja äyriäisiä sisältävän salaatin kera.

PONGRÁCZ ROSE (14,99 €)

Hinta-laatusuhteeltaan oivallinen etelä-afrikkalainen kuohuviini, joka toimisi varmasti aperitiivina, juhlamaljana ja rapujuhlien juomana. Tuoksu on ihastuttavan sitruksinen, maku hieman paahteinen. Maistamistani rose-kuohareista ehdoton ykkönen.

CHÂTEAUNEUF-DU-PAPE CLOS DE L’ORATOIRE DES PAPES (42,90 €)

Tässä viinissä ensin minut hurmasi etiketti, sitten itse viini. Elegantti, täyteläinen, mausteinen. Upeat tanniinit.

BOLLINGER LA GRANDE ANNÉE 2004 (107,90 €)

Voi pyhä sylvi – tällaisia sampanjoita maistettuaan on ihminen lopullisesti pilalla. Se edullisempi perussamppis vaan menetti samantien lähes kaiken hohtonsa. La Grande Année on upean mineraalinen prestige-sampanja, jota nauttisin mielelläni läpi aterian. Arvatkaa, mitä pyydän 30-vee lahjaksi ensi kuussa…

KAKS MUMMOO MENI PUOLUKKAAN

Sain ämpärillisen puolukkaa äidiltä ja hyvän tekosyyn käskeä Jaakkoa kantamaan varastossa tyhjänpanttina lojuneen pienen arkkupakastimen takaisin keittiön nurkkaan hyrräämään. Toiveissa on täyttää se ensi viikonloppuna mökkimetsän antimilla, toivottavasti säät ovat suosiollisia.

puolukkamehu / Hannan soppa

Suurimman osan puolukoista pakastin sellaisenaan, mutta parista litrasta keitin mehua Isoäidin reseptillä -blogin ohjeen mukaan. Homma hoitui näppärästi ilman mehumaijaa ja mikä parasta – ilman sokeria. Mehusta tulee ihanan hapanta, mutta voit toki lisätä sokeria niin halutessasi. Lantraa valmista mehua vedellä oman maun mukaan.

puolukkamehu / Hannan soppa

SOKERITON PUOLUKKAMEHU

n. 1 litra

*

2 l puolukoita

12 dl vettä

 

Huuhtele puolukat, laita kattilaan ja survo rikki perunasurvimella tai sauvasekoittimella. Lisää vesi ja keitä seosta miedolla lämmöllä, kunnes kuoret näyttävät tyhjiltä. Siivilöi liemi ja kiehauta uudestaan. Kuori mahdollinen vaahto pois.

Säilö mehu kuumennettuihin puhtaisiin pulloihin ja säilytä viileässä.

*CHOP CHOP* VEGAANIN KAALILAATIKKO

Veitsi. Kokin tärkein työväline. Kokkikoulun käyneenä tiedän miten pitkälle veitsimania voi mennä. Ei ole harvinaista, että kokilla on salkullinen monen sadan euron veitsiä, joihin kukaan muu ei saa koskea. Harvassa ammattikeittiössä on “talon veitsiä”, kokki tuo omansa mukanaan, teroittaa jokaisen ja asettelee kauniiseen riviin sivuliinan päälle työpisteen vierelle. Veitsiä hoidetaan ja huolletaan mielettömällä pieteetillä.

Fiskars Functional Form / Hannan soppa

Itsehän olen aina ollut vähän enemmän sellainen hälläväliä-tyyppi, myös mitä veitsiin tulee. Tottakai olen aina pitänyt omistani hyvää huolta, mutta olen kyllä lainannut veitsiäni kollegoille ja myös pilannut yhden kalliin japanilaisen veitsen leikkaamalla sillä kivikovaa praliinia. Hups.

Fiskars Functional Form / Hannan soppa

Kokkikouluaikoinani hankituista veitsistä on suurin osa kadonnut vuosien varrella, jääneet mikä mihinkin vanhalle työpaikalle tai hukkuneet mystisesti kymmenien muuttojeni myötä. Ilomielin siis lähdin mukaan Blogiringin kampanjaan, jonka myötä sain mukavan setin Fiskars Functional Form -sarjan veitsiä sekä leikkuulaudan, veitsitelineen ja roll-sharp -veitsenteroittimen. Kesän ajan ovat tuotteet olleet ahkerassa käytössä ja hyvin ovat pelittäneet.

Fiskars Functional Form / Hannan soppa

Vannon puisten leikkuulautojen nimeen, mutta Fiskarsin koivupuisen leikkuulaudan mukana tullut muovinen leikkuualusta on kieltämättä näppärä ja ehdoton esimerkiksi kalaa käsitellessä. Muovilaudan avulla pilkotut tuotteet saa kätevästi pannulle tai kattilaan ja puhdistus käy näppärästi astianpesukoneessa. Astianpesukonekestävyys on myös yksi ylistettävä asia näiden veitsien suhteen – elämä on heti helpompaa.

Fiskars Functional Form / Hannan soppa

Oma suosikkini Fiskars Functional Form -sarjan veitsistä on 20 senttinen kokinveitsi – koolla on todellakin väliä! Tarpeeksi isolla veitsellä leikkaaminen on helpompaa ja nopeampaa. Niin ja muistakaa teroittaa niitä veitsiä tasaisin väliajoin, tylsällä veitsellä tulee hurjempia haavoja! Roll-sharp -teroittimella veitsenhuolto onnistuu jokaiikalta, muutama veto teroittimen läpi ja  a avot, leikkaaminen on taas kuin ruusuilla tanssia.

Fiskars Functional Form / Hannan soppa

Kaalilaatikko on yksi sesongin lemppareista, tällä kertaa valmistin sen vegaanisena soijarouhetta ja kaurakermaa käyttäen. Kaikki se pilkkominen kyllä palkitaan, kun uunista nostaa höyryävän ja huumaavan tuoksuisen laatikon. Puolukkaa kaveriksi eikös vaan.

vegaaninen kaalilaatikko / Hannan soppa

KASVISKAALILAATIKKO

*

1 pieni kaali

2 dl soijarouhetta

1 + 2 rkl luomukasvisliemijauhetta

1 dl puuroriisiä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

voita & öljyä

tuoretta timjamia

mustapippuria & suolaa

loraus soijakastiketta

3 dl vettä

2 dl kaurakermaa

2 rkl siirappia

sesaminsiemeniä

 

Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja siirrä sivuun. Mittaa soijarouhe kulhoon, mausta 1 rkl luomukasvisliemijauheella ja peitä vedellä. Anna turvota 15 minuuttia, valuta. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, kuori ja kuutioi porkkana. Leikkaa kaali palasiksi.

Kuumenna pannu ja freesaa voissa ja öljyssä sipulisilppua muutaman minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista pari minuuttia. Lisää soijarouhe ja paista viitsen minuuttia. Mausta pippurilla ja soijakastikelorauksella.

Freesaa kaali ja porkkana tarvittaessa parissa erässä pannulla voissa ja öljyssä. Mausta hienonnetulla tuoreella timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kaalin joukkoon soijarouhe-sipuliseos ja kypsä riisi. Mausta siirapilla ja lopulla luomukasvisliemijauheella, sekoita joukkoon vesi ja kaurakerma. Tarkista maku.

Siirrä ruoka uunivuokaan, ripottele pinnalle sesaminsiemeniä ja viimeistele muutamalla voinokareella. Paista 180 asteessa noin tunti.

Tarjoile puolukoiden kera.

***

Blogirinki

Yhteistyössä Fiskars

 

HÄVIKKIHOMMIA

Kuluneella viikolla on vietetty hävikkiviikkoa, jonka tarkoitus on vähentää ruokahävikkiä ja nostaa ruoan arvostusta.

hävikkireseptit feta-pinaatti-lehtikaalipiiras riisipohjalla

Asia on tärkeä. Me suomalaiset heitämme vuosittain roskiin 24 kiloa ruokaa per naama, pelkästään pääkaupunkiseudulla määrä huitelee yhteensä 25 miljoonassa (!!) kilossa. Ja kyllä – syyllistyn tähän itsekin. Joskus juurekset nahistuvat kaappiin, banaanit mätänee pöydälle ja hillopurkki hautautuu kaapin perälle odottamaan homekerrosta. Puhumattakaan ruoantähteistä, jotka unohtuu ottaa evääksi ja leivänpuolikkaista, joita ei huvittanutkaan enää syödä.

hävikkireseptit gluteeniton mac'n'cheese

Kaiken kukkuraksi tämä ruokabloggaajan arki tuppaa kerryttämään nurkat täyteen kuiva-aineksia ja pakkanen pursuilee. Niinpä päätimme olla käymättä ruokakaupassa hävikkiviikon aikana, safkaa kun on talo täynnä kuitenkin. Ja hyvin sujui – olemme syöneet mm. soijacurrya riisillä, nuudelikeittoa, pizzaa ja smoothieita. Sämpylöitäkin leivoin, ekaa kertaa moneen vuoteen. Pienen hairahduksen tein eilen ja hain ruokakaupasta kaalin. Siitäpä sitten syödäänkin ensi viikko. Täällä jatketaan ihan ehdottomasti kaupattomalla linjalla, sehän hei säästää rahaakin! Toki kaupasta pitää jatkossakin hakea tuoreet vihannekset ja hedelmät, maitotuotteet ja sen sellaiset, mutta kaikki uudet mausteet, jauhot ja makaronit saavat jäädä puodin hyllyyn, kunnes meillä on kaapit tyhjentyneet.

hävikkireseptit porkkanakakku

Ruokabloggaajat ovat taistelleet aktiivisesti hävikkiä vastaan jo pitkään, alunperin kuukauden mittaisesta kamppiksesta on syntynyt aina ajankohtainen Hävikistä herkuksi -teema, jonka Facebook-sivut kuhisevat aktiivisina jo kolmatta vuotta.

hävikkireseptit perunamuussi-savulohipihvit

Postauksen kuvat liittyvät myös hävikkiviikkoon, suunnittelin nimittäin Arlalle viikon kunniaksi seitsemän reseptiä, jotka pelastavat hävikkivaarassa olevia tuotteita. Erityisesti suosittelen riisipohjaisen piiraan kokeilemista (kelpaa gluteenittomillekin vieraille), mehustuksesta ylijäävän kuidun hyödyntävää porkkanakakkua sekä perunamuussipihvejä.

Tässä vielä linkit resepteihin:

Curry-nuudelipihvit ja jogurttikastike

Feta-pinaatti-lehtikaalipiiras riisipohjalla

Gluteeniton mac’n’cheese

Kaurapuuropannukakut

Perunamuussi-savulohipihvit

Porkkanakakku

Uuniperunakeitto

UMAMI / BERLIINI

Für alle die selbst keine asiatische mami haben.

Umami, Berlin / Hannan soppa

Umami, Berlin / Hannan soppa

Taannoisella Berliinin reissullani koin suuria valinnanvaikeuksia ravintoloiden suhteen. Kaupunkihan on tunnetusti täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kuppiloita, ravintoloita ja kahviloita, aina pikaisesta döneristä (joka kannattaa ehdottomasti kokea Berliinissä, tuoreet ja raikkaat raaka-aineet rapean leivän sisällä – niin kaukana kotimaisesta kebabista!) fänseihin michelin-ravintoloihin. Henkilökohtaisen taantumani takia en edes (kovin vakavasti) harkinnut tähtipaikkoja, sen sijaan suuntasin katseeni kohti kaupungin lukuisia etnisiä rafloja.

Suosikikseni nousi Prenzlauer Bergissä sijaitseva indokiinalainen Umami. Herttainen palvelu, tyylikäs sisustus, iso ja viihtyisä terassi. Kaiken kruunasi mielettömän herkullinen ruoka.

Scallops, Umami Berlin / Hannan soppa

Pho, Umami, Berlin / Hannan soppa

Otin kampasimpukkaa kammoavan seuralaiseni kauhuksi alkuruoaksi tietenkin kampasimpukoita ja pakotin maistamaan. Taisi kuitenkin diggailla enemmän omista kesärullistaan. Omaan makuuni kampasimpukat olivat täydellisiä, soijaa ja inkivääriä oli käytetty juuri oikea määrä, eikä simpukan herkkä maku hukkunut mausteiden alle.

Pääruokavalinta ei ollut lainkaan vaikea, en nimittäin pääse tämän yhden ruokalajin yli mikäli sen menusta bongaan. Umamin pho oli taidolla valmistettu, liemi syvän aromaattinen ja liha-nuudelisuhde oivallinen. Kyllä se kuulkaa niin on, että jos yhtä ruokaa vaan pitäisi loppuelämä syödä niin meikätyttö söisi phota. Enkä varmaan edes kyllästyisi koskaan.

Umami, Berlin / Hannan soppa

Umami, Berlin / Hannan soppa

Lämmöllä siis suosittelen Umamia, jonka hauskasta vessastakin yritin napata kuvaa siinä kuitenkaan parin riesling-lasillisen jälkeen onnistumatta. Niin ja hintaluokka? Kampasimpukat, naudanliha-nuudelikeitto ja kaksi lasia viiniä noin kaksikymppiä. Gotta love Berlin!

UMAMI

Knaackstr. 16-18, Prenzlauer Berg, Berliini

 

MARJA-ARONIA-AIKA

Marja-aronia on monille melko tuntematon marja, vaikka se on yksi terveellisimmistä. Marja-aroniasta valmitettu mehu on tällä hetkellä jenkkilässä ihan ykkösterveysjuoma, marja nimittäin sisältää antioksidantteja viisinkertaisen määrän mustikkaan verrattuna. Kaunis ja helppohoitoinen marja-aronia on monien pihojen ja puistojen pensas, itse kävin keräämässä pari pussillista tätä superfoodia vanhempieni tontin reunalla kasvavista jättimäisistä puskista.

marja-aroniasmoothie / Hannan soppa

Heitin pari kourallista marjoja blenderiin yhdessä avocadon ja punajuurimehun kanssa, jännittävää twistiä smoothieen toi raakakaakaojauhe. Sain testaukseen uusia Pfannerin luomusertifioituja täysvihannesmehuja (punajuurta sekä porkkanaa), joten mehuprässin kasaamisen sijaan päästiin tänä aamuna helpommalla. Pfannerin BIO Punajuuri sisältää vain luomupunajuurta, josta on valmistettu mehua maitohappokäymismenetelmällä. Mehu on siis paitsi hyvän makuista, myös lempeää vatsalle ja hyväksi suolistolle.

Äitini muuten valmistaa marja-aronioista ja omenoista ihanaa mehua maijalla – vinkkinä kaikille ylisuuren omppusadon kanssa kamppaileville!

Marja-aroniasmoothie / Hannan soppa

MARJA-ARONIASMOOTHIE

1:lle

*

2 dl marja-aronioita

1 pieni avocado

1 rkl raakakaakaojauhetta

2 dl punajuurimehua

(½ rkl maca-jauhetta)

½-1 dl kasvimaitoa (esim. kookos-, soija- tai mantelimaitoa)

 

Halkaise avocado, poista kivi ja kaavi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja aja tasaiseksi. Kaada lasiin, koristele halutessasi jollain marjajauheella ja nauti heti.

***

Pfanner BIO Punajuuri -mehu saatu tuotetestaukseen maahantuojalta