Joulunalusviikon ainoan vapaapäivän suunnitelma kuulosti lupaavalta: nukutaan pitkään, nautitaan lounas Askissa ja siemaillaan hieman viiniä, sitten joululahjashoppaillaan ja illalla paketoidaan lahjoja ja keitellään joulusinappia. Kaikki sujui kuin unelma siihen asti, kun astuin ravintolasta ulos siinä kahden kieppeillä. Yksityiskohtiin kajoamatta: rentouttava vapaapäivä muuttui hermoja kiristäväksi farssiksi, joskin ihana Jaakko koitti mua rauhoitella esimerkiksi lasillisella sampanjaa. Ja onneksi illalla oli sauna.
Mutta se lounas – se oli ihana!
Saimme täpötäydestä ravintolasta valokuvaamiselle ideaalin pöydän ikkunan vierestä. Alkuun lasilliset ehkäpä maailman parasta sampanjaa, rutikuivaa Tarlantia ja sipsejä Gobbas Gårdin perunoista samettikukkamajoneesin kera.
Ensimmäisenä neljästä ruokalajista tarjoiltiin Pellingin silakkaa mummonkurkkujen, Ahlbergin salaatin, kermaviilin ja karhunlaukan marjojen kera. Kuvankauniissa annoksen herkät maut tukivat toisiaan ja kirpsakat marjat toivat sopivaa särmää. Raimat Terra chardonnay oli erinomainen pari annokselle.
Askin maa-artisokkakeitto oli yhdellä sanalla kuvattuna täydellinen. Paahdetuista maa-artisokista valmistettu samettinen soppa kaadettiin lautaselle, jossa odottivat samaisesta juureksesta tehdyt sipsit ja raaka-marinoidut viipaleet.
Myös pääruoka, possun kylki perunasoseen, punajuuren ja paistokastikkeen kera oli täysi kymppi. Annoksen kanssa nautimme tilkat piemontelaista G. D. Vajran Langhe Rossoa.
Jälkkärilautaselta löytyi suussasulavaa suklaakakkua, mantelijäätelöä sekä lämmintä luumulientä. Aterian päätöksen tähti oli kuitenkin Heinrich Beerenauslese, viini, joka syntyi ikään kuin vahingossa rypäleiden altistuttua homeelle.
Lopuksi joimme vielä kupposet kahvia, joka valmistettiin klassisen kauniissa Chemexissä. Sellainen on muuten joulupukintoivelistallani, jos joku teistä vielä pohtii mulle pakettia.. Kahvin kanssa pistettiin suut makiaksi mustaherukkamarengilla ja maitosuklaafudgella.
Ihan halpaahan tällainen itsensä ja puolisonsa hemmottelu ei tokikaan ole: kahden hengen lounas, puolikkaat viinipaketit, lasilliset sampanjaa ja kahvit kustansivat yhteensä lähemmäs kaksisataa euroa. Ruoan, juoman ja palvelun taso on kuitenkin sitä luokkaa, että siitä maksaa enemmän kuin mielellään – vaikkei tästä kovinkaan säännöllistä tapaa olekaan varaa tehdä.
Ask parantaa suoritustaan joka kerta, enkä usko olevani kovinkaan väärässä väittäessäni sen olevan yksi Helsingin parhaista ravintoloista. Jollei jopa paras.
Lue myös aiemmat postaukseni Ask-visiiteistä:
07/2013: Ask vain vahvistuu
12/2012: Joulun paras lounas – Restaurant Ask
09/2012: ASK. Oh my!
***
Ravintola Ask
Vironkatu 8, Helsinki
