Jaakon pitkäaikainen ravintolahaave on ollut Saslik. Tiiättekö, sellainen miehinen venäläisilta, jonka aikana vodka virtaisi, ripaskaa tanssittaisiin pöydillä ja karhua syötäisiin suoraan miekoista.

Vihdoin pari viikonloppua sitten Jaakko pääsi sinne Saslikiin, mutta miehisen örmyjoukkion sijaan seurana olikin sivistynyt lauma leidejä. Meitä oli yhteensä kuusi henkeä ja istuimme ravintolan perimmäisessä kammarissa. Palvelu oli sinäänsä hyvin herttaista, mutta tarjoilijoita oli aivan liian vähän tupaten täydessä ravintolassa, mikä aiheutti sen, että joka välissä joutui odottelemaan. Ensin odotimme alkujuomia, sitten menuja, sitten tilauksen ottamista ja lopulta oli vierähtänyt yli tunti ennen kuin saimme murustakaan nenämme eteen.

Alkuun valitsin bortsts-keittoa Mazeppan tapaan lammaskaalipiiraan kera. Keitto oli vähän tylsän makuinen, mutta olenkin tottunut syömään omani reilusti etikalla ja tuoreella tillillä maustettuna. Jaakon friteeratut lammaspelmenit aiheuttivat pienehköä annoskateutta – todella hyviä, eikä smetanan kanssa oltu kitsasteltu. Ruokajuomana minulla oli alkoholitonta olutta ja Jaakolla venäläistä olutta, Stepan Razinia. Seuralaisemme nauttivat vähän fiinimmin gruusialaista kuohuviiniä.

Pääruokien peräänkin jouduimme kyselemään. Pelisilmää omistava tarjoilija olisi edes tässä vaiheessa koittanut myydä seurueellemme niitä vodkapaukkuja, olisivat nimittäin viidelle kuudesta kelvanneet.

Pääruoaksi otin yhden venäläisen keittiön suosikkiannokseni, kanan a la Kiev. Tipu tarjoiltiin näyttävästi suurelta parilapannulta, jolta löytyi myös Jaakon maustehärkä sekä jaettavaksi tarkoitetut lisukkeet. Lisuketta oli tosiaan jos minkälaista: perunaa, sipulisalaattia, hapankaalia, punakaalia, pikkusipulia ja karpaloa. Ruoat olivat hyvin keskenään linjassa: kaikesta puuttui suola. Friteerattu, sitruuna-persiljavoilla täytetty kananrintakin oli onnistuttu saamaan ihan rutikuivaksi.

Paremmin ei tuntunut menevän muillakaan pöydässämme, onneksi livemusiikkia tarjoilleet pelimannit nostivat tunnelmaa.

Jälkkäriksi tilasimme yksissä tuumin Katariina Suuren uunijäätelön, joka olikin illallisen vahvin lenkki. Mureaa marenkia, tuoreita marjoja, jäätelöä ja sorbettia – ensi alkuun nostelimme herkkua omille lautasillemme sivistyneesti, mutta loppuannos taisi mennä suoraan vadilta terveessä kilpailuhengessä lusikoituna. Todellista herkkua.

Kolme ja puoli tuntia myöhemmin saimme laskut. Kahden hengen illallinen alkumaljoineen ja ruokajuomineen kustansi vajaat 140 euroa. Hinta olisi vallan kelvollinen ripeämmällä palvelulla ja rohkeammin maustetulla ruoalla. Tunnelmaahan ravintolassa piisaa vaikka muille jakaa. Nyt kokemus jäi niin pliisuksi, että seuraavan kerran taidamme hakeutua johonkin toiseen venäläisravintolaan.

Seura oli onneksi ihastuttavaa ja nauru raikasi. Se on kuitenkin tärkeintä.

***

SASLIK

Neitsytpolku 12, Helsinki