Joulupäivän lounas syötiin itsensä, vuonna 1989 ”Vuosisadan kokiksi” tituleeratun Joël Robuchonin L’Atelierissa. Kahdella Michelin-tähdellä palkittu ravintola on interiööriltään kuin suoraan yhdeksänkymmentäluvun poikamiesboksista: mustaa ja punaista, terästä ja tummaa puuta. Ei ihan siis meikäläisen makuun tuo sisustuspuoli, mutta voin paljastaa jo postauksen tässä vaiheessa, että ruoka oli pirullisen hyvää ja tarjoilu mukavan rempseää.

Joël ei tosiaan ole mikään ihan turha jätkä, ravintoloita on ympäri maailman aina Las Vegasia ja Aasiaa myöten ja hänellä on nimissään enemmän Michelin-tähtiä, kuin kellään muulla keittiömestarilla. Pariisissa ravintoloita on kaksi ja me päädyimme varaamaan pöydään Etoillessa sijaitsevasta. Kävimme ensin kurkkaamassa Riemukaaren ja syöminkien jälkeen käppäilimme Champs Elyseetä Eiffelille – aika monta kärpästä siis yhdellä iskulla. The juttu L’Atelier de Joël Robuchonissa on keittiötä ympäröivä baaritiski, jolle asiakkaat istutetaan nauttimaan ruoasta ja ihmettelemään keittiön puuhastelua.

Lounasaikaan raflassa on valittavana kolme erilaista menukokonaisuutta, joista valitsimme keskimmäisen. 63 €:n arvoinen menu sisältää amuse bouchen, kylmän alkuruoan, lämpimän alkuruoan, pääruoan, jälkkärin ja teen tai kahvin. Menu on vain ranskaksi, mutta auttavainen tarjoilijamme kyllä kävi jokaisen ruoan läpi kanssamme ja oli myös varsin tietoinen raskauden aikaisista ruokavaliorajoituksista, joten tunsin olevani paremmissa kuin hyvissä käsissä. Tarjoilija myös innostui kovasti kuultuaan, että olemme Suomesta – ”sieltä mistä muumitkin!” – ja muumitatuointiani näytettyäni oltiinkin sitten ihan bestiksiä. Ihana tyyppi. Sitä jäimme pohtimaan, että muuttuukohan palvelutyylikin illan myöten jäykemmäksi, kahden tähden paikasta kun on kuitenkin kyse..

Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin pienet lasit, joissa oli parmesanvaahtoa ja ankanmaksaa. Ehdin maistaa yhden lusikallisen, ennen kuin oma tarjoilijamme nappasi annoksen nenäni edestä ja toruen kiikutti sitten uuden, maksattoman amusen. Hyvää oli myös aasialaistyyppinen kasvisliemi siitakesienellä, mutta olisin minä nyt sen pikkupikkumäärän ankanmaksaakin voinut syödä… Salaa.

Ensimmäiseksi alkuruoaksi valitsin yhden Joël Robuchonin klassikkoannoksista: munakoisokaviaaria vihanneksilla. Mielettömän maukas ja kaunis kasvisruoka, jota olisi voinut syödä isommankin annoksen. Jaakko otti ehkä vähän kiusallaan ankanmaksaa ja kirsikoita, jotka kuuleman mukaan veivät kielen mennessään. Ah ankanmaksa – Ranskassa on vähän tuskaisaa reissata paksuna (sanoo hän, joka vähän itkeä tirautti poikien juustolaudan edessä eilisellä dinnerillä).

Toisten alkuruokien mittelössä taasen minun valintani vei voiton. Paistetut kampasimpukat endiivin ja sinappikastikkeen kanssa oli upea makuelämys. Eikä Jaakon parmesan-kukkakaalikohokkaassakaan mitään vikaa ollut, mitä nyt Jaakko ei kauheasti kukkakaalista välitä. Käännytystyö on tosin hyvässä vauhdissa, kuten herran ruokavalinnasta voimme päätellä.

Koko lounaan ihanin asia oli pääruokien kera tarjoiltu silkinsileä ja tuhdin voinen perunamuussi (josta ei tietenkään ole valokuvaa, mutta se näytti, noh, perunamuussilta). Vieressämme istunut rouva otti sitä oikein santsiannoksen hummerispaghettinsa kanssa ja pakko myöntää, että vähän teki itsekin mieli. Kokonaisena friteerattu kala oli ihanan rapeaa ja maultaan hienostunutta – ja jotenkin ne keittiön velhot olivat saaneet jokaikisen ruodonkin poistettua. Jaakkokin huokaili onnesta vasikka-annoksensa äärellä.

Jälkkäriksi otin ”mont blancin”, rapeaa marenkia, jääkylmää marjakastiketta, upeaa kermavaahtoa ja kastanjatahnaa. Annos oli kutakuinkin täydellinen päätös upealle lounaalle. Jaakon lautasella oli kasa pehmeää italialaista marenkia ja sen alla rommikylvyn saaneita hedelmiä. Kumpainen jälkiruoka-annos oli koristeltu lehtikullalla, tietenkin.

Aterian loppuun saimme vielä kahvit ja pehmoiset madeleine-leivokset sekä lakritsaiset suklaakonvehdit.

Kaksi neljän ruokalajin lounasmenua amuseineen ja kahveineen, lasi sampanjaa ja lasi punaviiniä maksoivat L’Atelier de Joël Robuchonissa hitusen vajaa 200 euroa. Ateria oli mieleenpainuva ja elämyksellinen, vähän erilainen joululounas, eikä hinta kirpaissut tippaakaan.

Ymmärsin, että sitä perunamuussia tarjoillaan muissakin Robuchonin ravintoloissa ympäri maailman. Suosittelen, ettet kävele onnesi ohi.

***

L’Atelier de Joël Robuchon (Etoile)
Publicis Drugstore, 133 av des Champs-Elysées – 75008 PARIS