En ole tänä syksynä onnistunut löytämään metsästä yhden ainoaa suppilovahveroa. Käyn selvästi väärissä metsissä. Onneksi sain äidiltäni suppislähetyksen, josta riitti hieman talven varallekin. Ihan ensimmäiseksi ryhdyin kuitenkin pestohommiin. Olin bongannut suppilovahveropestopastan reseptin Hannelen Kokit ja Potit -blogista ja se kuulosti aivan jumalaiselta. Suppilovahveropesto yllätti kyllä koko perheen, sillä sienistä piittaamattomat lapsetkin söivät pestossa pyöriteltyä spagettia aikamoiset annokset. Tämä kyllä vahvisti käsitystä siitä, ettei sienissä mätä niiden maku, vaan suutuntuma. Tein peston vegaanisena korvaamalla parmesaanin ravintohiivahiutaleilla ja ripottelemalla valmiin pasta-annoksen päälle...