BLACK DINING / TUSKA FESTIVAL

Viime viikonloppuna Helsinki täyttyi mustiin pukeutuneista kansalaisista, kun järjestyksessään 19. Tuska festivaali järjestettiin Suvilahdessa. Örinämusa ei ole meikälikan ykkösvalinta, vaikka kyllä siltäkin saralta mieluisia orkestereja löytyy. Suuntasin tänä vuonna Tuskaan ensimmäistä kertaa ja syitä oli kaksi: aviomieheni bändin esiintyminen sekä mielenkiintoisen kuuloinen ruokakattaus.

Aiempien vuosien Tuskien safkatarjonnasta mulla ei siis ole kokemusta, mutta kuulemani mukaan viimeiset kaksi vuotta festareilla on voinut syödä varsin hyvin. Black Dining -ravintolakonsepti mustine pöytäliinoineen lanseerattiin viime vuonna ja suuren suosion saamana se sai tottakai jatkoa. Lisäksi paikalla nälkäisiä juhlijoita ruokkimassa oli mm. Fafa’s Smokery BBQ, Eatos, Kolmen kaverin jäätelö ja Kalatalon sushi. Tietysti tarjolla oli myös hamppareita, hodareita, muikkuja, falafeleja ja burritoja. Myös juomapuoleen oli panostettu ja alueelta löytyi tusinabissen ja jaloviinan lisäksi mm. Viinitien viinibaari (sampanjapullon hinta oli tottahan toki 66,6 euroa) ja erikoisoluita.

Embreach soitti lauantaina kuuden maissa ja ennen sitä nautimme vähän illallista bändin laulajan vaimon kanssa Tuskan Black Dining -ravintelissa. Mainospuheet kaasukellojen kainalossa sijainneesta festariraflasta olivat tummasävyisiä: luvattiin mustasukkaisia tarjoilijoita ja mustan keittiön mustan menun mustanpuhuvia annoksia. Mustempi ruoka, synkempi mieli. Vähän kyllä jännitti, että mitäs se sellainen mustempi ruoka sitten oikein onkaan. Ja että kuinka synkkä mieli aterian jälkeen mahtaakaan olla!

Mutta turhaa oli jännitys, arvatenkin. Black Diningin mustasukkaiset tarjoilijat olivat huippukivoja ja ihanan rentoja ja rempseitä ammattilaisia. Tila oli sisustettu melko gootiksi, tummanpunaiset ruusut kynttilälyhdyissä oli upea oivallus. Ruokalista oli lyhyt, mutta ytimekäs ja se oli koottu selkeästi nälkäisiä hevimiehiä silmällä pitäen: mustamakkarahodaria, flank steakia, hampparia ja ribsejä. Mustia elementtejä oli ympätty joka annokseen sopivasti kieli poskella. Valitsin ribsit, jotka oli glaseerattu lakritsaisella soosilla. Seuralaiseni seitan-hampurilaisen välissä oli mustaa majoneesia. Juomaksi otin rieslingiä, vaikkei se milläänlailla annokseni kanssa sopinutkaan. Mutta kun teki mieli.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, vaikka mistään mielettömästä gourmetista ei ollut kyse. Coleslaw’n kohdalla oli varmastikin oikaistu ja se oli kaivettu lautasen reunalle isosta kaalisalaattiämpäristä, mikä on aina vähän blääh. Perunat olivat rapsakoita ja mikä tärkeintä: ribsit maukkaita ja oivallisen lihaisia. Kasvishamppari sai kehuja myös. Just oikeanlaista festarimättöä siis astetta prameammissa puitteissa.

Eiköhän Black Dining saa taas ensi vuonna jatkoa, niin suosittu se oli koko Tuska-viikonlopun.

 

// Aterian ja sisäänpääsyn festareille tarjosi Tuska