Erittäin salaisen ravintolakerhomme maaliskuun viralliseksi tapaamispaikaksi valikoitui vastikään avattu Rikhard von Trappe.

Rikhard von Trappe on tv- ja lidlkokki Hans Välimäen uusin pinnistys Suomen ravintolakartalle. Aiemmin samoissa tiloissa ovat toimineet herran kahden tähden Chez Dominique ja viimeisimpänä rouheampi Gastropub Rikhards, jonne en valitettavasti ikinä ehtinyt.

Ravintolasali on remontoitu tyylikkäästi, yleisilme on tummanpuhuva ja rento. Palvelu oli leppoisan ystävällistä ja nälkä kasvoi erittäin herkullisen kuuloista menua tavatessa. Neljän hengen seurueeseemme kuului White Trash Diseasen Nata sekä Avaruusaseman Tia ja Mikko – voinette kuvitella, miten kamerat räpsivät kilpaa eikä pöydästämme ääntä ja naurua puuttunut.

Alkuruoaksi otin turskakroketteja remouladekastikkeen kera. Lähinnä perunamuussista koostuneiden krokettien pinta oli mukavan rapsakka ja kastike hyvän makuista, mutta kokonaisuutena annos jäi kuitenkin hyvin mitäänsanomattomaksi. Tia kehui etanoitaan, Mikko lusikoi ankanmaksapateeta kovin onnellisen oloisena ja vieressäni Nata herkutteli ilmeisen hyvällä tartarilla, joskin lautaselta löytynyt sinappimäärä herätti hilpeyttä. Talon maalaisleipä ei kuitenkaan seuralaisiani vakuuttanut, epäilivät jopa leivän olevan valmiiksi siivutettua pussikamaa.

Pääruokavalintani ei mennyt myöskään ihan nappiin, en ole nimittäin ehkä koskaan syönyt ravintolassa yhtä onnettomia simpukoita. Simpukat merimiehen veljen tapaan kuulosti paperilla mahtavalta: valkoviiniä, valkosipulia, pekonia, timjamia, voita ja kermaa. Vetinen, suolaton liemi ja pari pekonimurusta eivät kuitenkaan ihan vastanneet odotuksiani. Belgian perunat olivat kuitenkin ihan maukkaita.

Nata valitsi listalta naudanmaksaburgerin, jossa ei maksassa oltu säästelty. Vähän tylsästi tästä annoksesta puuttui perunalisuke, belgian potut olisivat passanneet kaveriksi mainiosti. Mikko tilasi kukonpoikaa mausteisen kukkakaalin, popcornien (!!) ja bearnaisekastikkeen kera. Pikkutipunen näytti maistuvan, mutta kastikkeesta oli unohtunut tyystin suola. Tia myöskin piti fish & chipsistään, joka tarjoiltiin hauskasti kiinalaisesta take away -boksista syömäpuikkojen kera.

Belgialaisessa ravintolassa piti tietenkin ottaa jälkkäriksi vohveli. Valittavana on kaksi erilaista versiota, joista valitsin sen överimmän, Hansin vohvelin. Itse vohveli oli mitä mainioin: rapsakka pinnasta ja kuohkea sisältä. Lista lupaa ”todellisen sotkun, mutta herkullisen sellaisen” ja täytyy myöntää, että olisin odottanut täytteitä olevan enemmän ja koko komeuden makeampi ja hulluttelevampi. Nyt jotenkin 11,50 vohvelista jäi tuntumaan paljolta.

Oma Rikhard von Trappe -kokemukseni jäi siis safkan suhteen vähän vaisuksi. Itse ravintola on hauska ja palvelu pelaa. Ruoka voisi olla hyvää ihan pienellä lisäefortilla keittiön puolelta, tai sitten kannattaisi edes iskeä suolakipot ronskisti pöytään.

Hyvässä seurassa oman taskusuolan kanssa voisin kuitenkin antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden. Kuulen mielelläni myös muiden kokemuksista, kommenttikenttä on tuossa alla *vink vink*.

***

RIKHARD VON TRAPPE

Rikhardinkatu 4, Helsinki