Kysellessäni viime hetken ravintolavinkkejä Pariisiin Facebookissa, kävikin ilmi, että vanha kollegani (sattumoisin hän on myös Jaakon ex-kollega, mutta eri työpaikasta – on se vaan pieni tämä maailma!) vuosien takaa asustelee osan vuodesta Pariisissa poikaystävänsä kanssa ja heillä voisi olla joulun pyhien jälkeen aikaa näyttää meille pari suosikkipaikkaansa.

Niinpä sovimme tällit Mabillonin metroasemalle myöhäiseen lounasaikaan tapaninpäivänä. Heli ja Elie veivät meidät yhteen lempparilounasraflaansa, jossa ei joulunpyhien takia ollut kovinkaan montaa muuta seuruetta.

Alcazar on tyylikäs ja moderni ravintola Pariisin kuudennessa kaupunginosassa. Lounasaikaan tarjolla on menu, josta valitaan yksi, kaksi tai kolme ruokalajia. Me päädyimme kolmen ruokalajin vaihtoehtoon ja 40€:n hintaan kuului myös lasi viiniä tai pullollinen mineraalivettä.

Otin alkuun kampasimpukoita, greippiä ja salaattia, enkä siinä kampishimoissani äkännyt kysyä äyriäisten kypsennyksestä. Raakojahan ne olivat, mutta söin ne silti salaa. Shh. Olivat ihania. Jaakko valitsi alkuruoakseen lohi tatakin, joka tarjoiltiin pikkelöidyn inkiväärin, soijan ja wasabin kanssa. Kuulemma tuoreen makuista ja maukasta.

Heli ja Elie söivät alkuun puoliksi ihastuttavan kuuloisen annoksen ankanmaksaa, tatteja ja löysäksi keitettyä munaa. Ei ollut yhtään annoskateutta ei. (Onko sekin muuten raskausoire – en muista ennen kärsineeni annoskateudesta näin suurissa määrin?!)

Yhden ainoan kerran tällä reissulla sattui niin, että valitsimme saman pääruoan. Se oli Alcazarin kananrinta tattikermakastikkeella. Mehukkaan kanan kanssa tarjoiltiin nopeasti grillattua sydänsalaattia ja mössöksi kypsennettyä kaali-juurespaistosta. Kastike oli maukasta ja tatin maku vahva, vaikka olisinkin toivonut ihan tattipalasia.

Seuralaisemme herkuttelivat ankanrinnalla sekä kalalla kookoskastikkeessa. Näytti maistuvan ja erityisesti ankan kanssa tarjoiltu silkkinen bataattipyre keräsi kehuja.

Jälkkäriksi otin ystäviemme suosituksesta talon spesiaalin, eli mansikka-lakritsi vacherinin. Se koostui lakritsisista marenkilevyistä, mansikkasorbetista ja vaniljajäätelöstä. Ehdottomasti paras jälkiruoka piiiiitkään aikaan (jos ei niitä reissun noin kymmentä creme bruleeta lasketa..)! Jaakkokin diggasi suklaafondantistaan ja myös vaniljajäätelö läpäisi vaniljajäätelöhifistelijän tarkan seulan.

Alcazar oli kaikenkaikkiaan oikein mainio kokemus. Melko hinnakkaan iltamenun takia tänne kannattaa ehdottomasti suunnata lounaalle.

Kiitos seurasta Heli ja Elie!

***

ALCAZAR
62 rue Mazarine,75006 Pariisi