La Petite Rose Des Sables -ravintolaa voisi kuvailla sanalla hämmentävä.
Olimme suunnitelleet menevämme illalliselle Helin ja Elien kanssa heidän lempiravintolaansa Chartieriin joulun jälkeisenä lauantaina, mutta samaa ajattelivat kaikki muutkin pariisilaiset ja jono oli ihan mahdoton jo illalla seitsemältä. Ulkona kökkiminen ja pöydän vapautumista odotteleminen ei tuntunut mieluisalta vaihtoehdolta, joten lähdimme etsimään pikkuista ravintolaa, jonne Heli oli halunnut jo pitkään lukemiensa arvosteluiden perusteella.
Ravintola löytyi pienen harhailun jälkeen ja lopulta omistajatar päästi meidät sisään. Tätä edelsi Elien ja madamen ranskankielinen keskustelu ja lupaus ”nopeasta” dinneristä, sillä pöytäämme oli tulossa seuraava seurue kolmen tunnin päästä..
Ravintolassa oli kolme pöytää ja krääsää ja koristeita kaikki paikat pullollaan. Töissä oli madamen lisäksi hänen yli 70-vuotias keittiömestarimiehensä, joka kävi myös sanomassa meille käsipäivää. Alkuun tarjottiin sangriaa ja isomahaiselle appelsiinimehua.
Pöytään kiikutettiin myös ihanaa patonkia, voita ja leikkeleitä sekä pistaasipähkinöitä. Madame höpötteli ravintolasta ja sen toiminnasta ranskaksi ummet ja lammet ja Elie tulkkasi minkä ehti. Jossain vaiheessa iltaa arvuuteltiin vanhasta armeijakuvasta, että kuka niistä nuorista komeista veijareista onkaan tuo keittiössä hääräävä herra – palkinnoksi naiset saivat Pariisi-huivit (comic sansilla kirjaillut tietenkin!) ja miehet eiffel-tornipipot.
Viinit maksoivat n. 15 euroa per pullo ja minullekin katettiin lasi – tosin puolet muiden laseja pienempi. Harvoin olen moista showta nähnyt, kuin mikä oli La Petite Rose Des Sablesissa viinipullon avaamisen, maistattamisen ja laseihin kaatamisen ympärille rakennettu.
Ruokalista oli juuri sopivan mittainen ja valinnan vaikeus hyvin perinteisten ranskalaisten annosten välillä suuri. Lopulta päädyin kukkoon viinissä, Jaakko tilasi boeuf bourgignonia. Selitys alkuruokien puuttumiselle löytynee annoskoista.
Ruoka oli hyvää, liha mureaa ja kaikki turha kikkailu oli poissa. Tällaista sapuskaa voisin kuvitella ranskalaisissa maalaistaloissa syödyn jo vuosisatoja. Simppeliä hyvän mielen ruokaa.
Pojat ottivat vielä ennen jälkkäreitä kierroksen juustolaudalta. Tämä oli se nimenomainen kuuluisa raskaana olevan naisen kyyneliin saanut juustolauta – eipä paljoa olisi tehnyt mieli iskeä kimppuun.
Jälkkäriksi otin yllätys-yllätys creme bruleen, joka oli luultavasti koko reissun paras, joskaan sokerikuorrutus ei ollut rapein. Lautaselle oli lisätty vähän yhtä jos toistakin tilpehööriä: marmeladia, marsipaanista valmistettua eiffel-tornia, maitosuklaa-cornflakeskekoa, keksiä ja tietysti nonparelleja. Helin ja Jaakon jälkkäriannoksia koristivat avaimenperä-eiffelit..
Lopuksi tarjottiin vielä naukut omatekoista tiukkaa hedelmälikööriä. Koko ilta juomineen (kaksi pulloa viiniä), juustoineen ja turistikrääsöineen kustansi neljältä hengeltä reilu sata euroa. Jep. Ei tuo hullunkurinen pariskunta ravintolaa ainakaan rikastuakseen pyöritä.
Suosittelemme La Petite Rose Des Sablesia seikkailunhaluisille ja hulluttelusta pitäville hyvän ruoan ystäville – tiukkapipot älkööt vaivautuko.
Kiitos Heli ja Elie hauskasta illasta ja mainiosta illallisesta!
***
LA PETITE ROSE DES SABLES
6 Rue de Lancry, 75010 Pariisi
