Chez Dominique. Maistelumenu. Ei tähän oikeastaan voi muuta sanoa kuin OMG.

Tänä kesänä Välimäen Hans on kutsunut ravintolaansa kaksi suomalaisen muotoilun mestaria, Oiva Toikan ja Eero Aarnion, joiden luomat klassikot sekä mieliruoat loistavat ravintolan interiöörissä ja menussa. Sähköpostiini kolahti pikkutovi sitten tarjous, jolla maistelumenun sai mukavaan 90 euron hintaan, ja Kulinaarimurulan Jaana oli ollut kaukaa viisas ja varannut heti pöydän. Kiitos Jaana, ihanaa että kutsuit minut mukaasi!

Selkämme takana vitriinissä pojotti Toikan lintulauma (ne ihanat pöllöt, jollaista en pöllinyt vaikka hovimestari vakuutteli, ettei kukaan huomaisi..) ja innostuipa joku asiakas ratsastamaan illan aikana Aarnion ponillakin. Välimäki on luonut kokonaiset 28 ruokalajia sisältävän menun ”Pitkä kuuma kesä”, jolta eteemme kannettiin melkein parikymmentä toinen toistaan upeampaa annosta. Viinimenua emme viitsineet ottaa seuraavan aamun duunit mielissämme, mutta kulautimme kyllä kurkuistamme lasit sampanjaa, pari lasia valkkaria sekä lasin punaviiniä. Sommelier osasi hommansa, viinit sopivat kutakuinkin täydellisesti ruokiin.

Pettymyksiä aiheutti muutama keittiön tervehdys, jotka oli selkeästi tehty hyvän aikaa etukäteen. Kuten perunastrimpuloihin kääritty fritattu muikun puolikas, joka oli kylmä, lötkö ja maistui vanhalle friteerausöljylle. Sen sijaan esimerkiksi linnunmaksalla täytetty suklaatikkari oli aivan huikea! Keittiö on selkeästi innostunut tällä hetkellä lehtivihreästä, sitä nimittäin löytyi aika monesta annoksesta, kuten munasta omassa kuoressaan, joka oli ehkäpä paras koskaan syömäni kananmuna tryffeleineen kaikkineen. Upeita elämyksiä olivat myöskin ankanmaksamousse raparperin kera, haudutettu turska sekä kyytönrahkamousse pikkelsivihannesten kera. Langustinpyrstöannos oli aseteltu kauniille röpelöiselle lautaselle, jolle kaikki se maailman mahtavin kastike jäi. Ja meitä itketti, sillä emme kehdanneet nuolla lautasia.

Pääruokana tarjoiltu kyyhkyn rinta ja sille sovitettu pinot noir tanssivat tangoa suussa. Tässä vaiheessa olimme jo aika onnellista tyttöä, ja kuvittelimme saavamme yhdet jälkkärit vielä. Väärin! Niitä tuli kolme. Muun muassa parasta brületa ikinä, ihanaa suklaakakkua ja maitojääteöä.. Sitten vielä kahvin ja teen kanssa sen seitsemän sortin marmelaadia, macaronia ja konvehtia. Sitten vielä vaahtokarkkia. Sitten vielä lasku. Yksi elämäni parhaista illallisista tuli maksamaan hintsun vajaat 190 euroa. Menen toistekin.

Lisää kuvia löytyy Hannan sopan Facebook-sivulta, jossa alkaa pikkuhiljaa häämöttää 400 tykkääjän raja. Tuuhan mukaan!