Lähdimme toissa viikonloppuna Jaanan kanssa tuhlaamaan hänen helmikuun ruokahaasteen yhteydessä voittamaa Haikon Kartanon satasen lahjakorttia. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut, edelliskerrasta Haikossa oli kulunut aikaa vuosia ja silloinkin nautin taukosämpylää ja kylmää kahvia duunin ohessa. Muistin kyllä kartanon kauneuden ja menneen ajan tunnun.
Porvoossa meitä odotti lähes tyhjä ravintolasali ja kauniisti katettu pöytä. Hopeiset katelautaset – tunsin itseni farkuissani ehkä lievästi alipukeutuneeksi. Lounaan alkuun Jaana tilasi lasillisen kuohuvaa ja minä kupposen glögiä, jostain syystä ravintoloiden alkoholittomia glögejä vaivaa mauton mehuisuus, niin vähän täälläkin. Piparin säästin servetin välissä kotimatkaevääksi.
Chef de Cuisine Jari Uotila tervehti meitä espressokupillisilla ihanan kermaista sienikeittoa, jonne tapani mukaan tupsautin tilkkasen lisäsuolaa. Leipääkin saatiin, muttei voita. Otimme molemmat alkuruoaksi jännittävän kuuloista riista creme bruleeta pikkelöidyillä kantarelleilla ja haarukoimme annoksiamme onnellisina. Loistava idea, tosin juusto olisi saanut olla pinnalla rapsakampaa. Erityispisteet runsaasta sienien käytöstä: joka suupalaan riitti kantarelli!
Pääruokakin valittiin yhteistuumin: kuhaa Mannerheimin tapaan. Kala oli täydellisesti paistettu, piparjuurta oli voinapissa juuri sopivasti ja lisukeherkkusienet ja -porkkanat veivät kielen mennessään. Perunavannike sienikastikkeella oli hitusen turha, mutta mainion makuinen sekin. Jälkkäriksi söin pähkinäistä suklaakakkua mustaherukkasorbetilla, erikelpo päätös loistavalle lounaalle.
Meikätyttö kulautteli ruokansa alas vähän tylsästi vissyvedellä, mutta Jaanan ilmeisen mainioita viinivalintoja voi käydä kurkkaamassa Kulinaarimuruista.
Haikon ravintolaa voi kyllä tämän perusteella suositella täysin sydämin. Keittiössä loihditaan huolella valmistettua old school -sapuskaa, eikä annoskokokaan mitään näpertelyä ole. Palvelu oli myöskin ensiluokkaista ja jopa häkellyttävän kohteliasta. Kartano on ihana, arvokas paikka, jossa voisi hyvinkin kuvitella viettävänsä romanttista get-awayta (kuka lähtee?) tai perhedinneriä.
Kiitos Jaana, kun otit mut mukaasi!
