TRATTORIA SOGNO #SYYSMENU

17/11/2015
|
ravintolat
|
8 Comments

Olen elänyt vahvasti siinä uskossa, ettei Helsingistä saa hyvää italialaista ruokaa. Ja kuinka väärässä olenkaan ollut! Nimittäin hieman piilossa Töölöntorinkadulla sijaitsee Trattoria Sogno, jonka uutta syysmenua kävin bloggarikollegoiden kanssa maistelemassa viime viikolla.

Istuimme upean puusepällä teetetyn pöydän ääressä avokeittiön luukun edessä ja ravintoloitsijapariskunta Pia ja Mikko kertoivat paitsi Sognon tarinaa, myös heidän yhteistään. Italialaisessa ravintolassa alunperin tavanneina ja ympäri Italiaa ahkerasti reissaavina ei heillä oikein ollut muita vaihtoehtoja kuin perustaa oma italialainen ravintola. Rouva pitää jöötä keittiön puolella ja herra luotsaa salia. Tarjoilijat tuntuvat olevan kuin yhtä suurta perhettä ja työntekijöiden kiva tunnelma välittyi asiakkaille asti. Ravintola on kotoisasti sisustettu ja hauskoja pieniä yksityiskohtia on siellä täällä: vanhoja kattiloita lamppuina ja viinilaatikoiden kansia seinällä.

Siinä ravintolan tunnelmaa aistiessani ja kuohuvaa litkiessäni mietin vain, että miten tällainen helmi on voinut jäädä minulta kokonaan huomaamatta. Ja toivoin, että myös ruoka vastaisi pikkuhiljaa korkealle kohonneita odotuksiani.

Trattoria Sognon suosituin annos on alkupalalistalta löytyvä grillattu mustekala. Eikä ihme – niin mureaa ja maukasta mustekalaa en ole ennen maistanutkaan. Kolmen kurpitsan keitto oli pehmeää ja ihanan kurpitsaista, hyvä muistutus siitä, ettei kurpitsakeittoa tarvitse aina maustaa kanelilla ja chilillä. Maistoimme myös ravintolan itse maahantuomaa Rocchetta-vuohenjuustoa tomaatti-vaniljahillokkeella, NAM.

Pääruoista maistelimme paistettua kuhaa pikkelöidyn kurpitsan kera, paahdettua ankankoipea kirsikkahillokkeen kanssa sekä grillattua härän marmorifilettä. Voiton vei kuitenkin lisukkeet, jotka olivat toinen toistaan maukkaampia: punajuuriragu, sitruunarisotto ja chili-manteliruusukaalit katosivat äkkiä parempiin suihin.

Vatsa oli ääriään myöten täynnä, mutta eihän jälkkäristä voi koskaan kieltäytyä. Jäätelö Sognoon tulee ihanalta Jädelinolta ja illan pallero oli maultaan pekaanipähkinä-viikuna. Talon tiramisu tarjoiltiin söpösti purkissa ja maistui mainiolta. Ihan kaikkea en jaksanut.

Trattoria Sognon family tablen ääreen palaan kyllä mahdollisimman pian illallistamaan, tilavaan ravintolaan mahtuu hyvin rattaidenkin kanssa.

Kiitos Trattoria Sogno ja ihanat blogikamut. Lue Annen raportti illasta 52 weeks of delicious -blogista.

***

TRATTORIA SOGNO

Töölöntorinkatu 2, Helsinki

tsekkaa myös:

More about Hanna

food blogging city hipster gone twin mom.

8 Comments

Jenni
18/11/2015

Sognon pizzat on mahtavia! Tuonne kehtaa mennä lastenkin kanssa ja joskus ollaan jätetty Herra Simpukka vaunuissa nukkumaan ulkopuolelle. Ainoa miinus tulee suht umpinaisesta lasitetusta terassista, jolla saa tupakoida. Kesällä olisi kiva olla terassilla, mutta ei sellaiseen tupakkakoppiin voi mennä lasten kanssa…

Vastaa

Hanna
19/11/2015

No pizzaa siis pitää ehdottomasti testata, kuulostivat ihanilta. Tupakkakoppi kuulostaa taas nihkeältä – toivottavasti siihen tulee muutos. Eihän rööki ja ruoka sovi lainkaan yhteen :(

Vastaa

Minna
18/11/2015

Aivan ihania kuvia, näyttää upealta! Meillä on kaveriporukka, jonka kanssa käymme testaamassa suositeltuja ravintoloita Helsingissä, täytyy lisätä tämä TO DO -listaamme. Pakko muuten vielä kysäistä, että mitä ravintolat tykkäävät, jos syödessä kuvaa järjestelmäkameralla tarjottuja pöperöitä. Jos siis ei ole erityisesti mitkään bloggarikekkerit kyseessä? Millaisia kokemuksia sulla on?

Vastaa

Emmi Nuorgam
19/11/2015

Sama täällä, just vinkkasin anopille, että pitäisi mennä. :)

Ja mitä tulee kuvaamiseen, niin ei ainakaan Tampereella siihen suhtauduta mitenkään penseästi. Joskus henkilökunta kysyy, että mitä varten kuvia otetaan – vain kerran se on kielletty, Kahvila Runossa jossa muutenkin oli TODELLA huono palvelu – mutta pääsääntöisesti kaikki suhtautuvat tosi hyvin.

Vastaa

Hanna
19/11/2015

Kiitos Minna! Tää oli sellanen ihana ylläri koko ravintola, voi juku.
Ei oo ikinä suhtauduttu huonosti kuvaamiseen ja lähes joka kerta kuitenkin ravintolassa se järkkäri kassista kaivetaan :) Eli rohkeasti vaan. Kyllä se taitaa ihan normaalia olla nykyään.

Emmi, erikoista että on KIELLETTY kuvaaminen :/ Mulle on joskus sanottu että muita asiakkaita ei saa kuvata, mutta kyllähän mä aina sen kameran suuntaan lautaselle.

Vastaa

Selina
19/11/2015

Kiva kuulla, että Sogno oli oivallinen. Olen kuullut paikasta paljon hyvää luotettavilta tahoilta, mutta pettynyt jokisella visiitilläni, yhtä lounasta lukuun ottamatta. Täytynee siis antaa ravintolalle vielä viides mahdollisuus! Tuo tunnelma on kyllä aina ollut varsin viihtyisä.

Vastaa

Hanna
20/11/2015

Voi ei – neljä surkeaa kokemusta on kyllä liikaa :( Mikä on mättänyt?

Vastaa

Selina
20/11/2015

No niin on! Ekalla kerralla pasta oli keitetty suolattomassa vedessä, koska sen kyljessä tarjottu paistettu serranoviipale oli ylisuolainen (tarjoilijan selitys kelvottomuudelle) – annos oli siis yhtä aikaa suolaton ja liian suolainen. Tokalla kerralla söin hyvin kotikutoisen punajuurisalaatin, josta siitäkin puuttui maku. Se oli syötävä, mutta valju kuitenkin. Paljon kehutulla brunssillakin antipasteista puuttui maku, joskin pääruoan kala-annos oli alkupaloja parempi. Lisäksi yhden lounaan Fish & chipsit kyllä olivat kelvollisia.

Kuulostan varmaan ylikriittisellä, mutten ole kertaakaan ollut mielipiteineni yksin. Ehkä mulla on vain ollut tosi huono tuuri. Soisin sen olevan hyvä paikka, vielä kun on meidän hoodeilla. :)

Vastaa