Jouluaattoillan dinneripaikaksi valikoitui pitkällisen pähkäilyn päätteeksi Montparnasse 1900. Jo vuonna 1858 avattu brasserie vaikutti nettisivujensa perusteella juuri sellaiselta ravintolalta, jossa haluan jouluaattoa viettää. A la carte -lista kuulosti hyvältä, eikä ollut törkeän hintainen. Ravintolan pitkä ja monivaiheinen historia kiinnosti myös, ja lupaus kauniista Art Nouveau -sisustuksesta.

Kauniisti Belle Époquen tyyliin restauroitu ravintolasali oli huumaavan kaunis ja täynnä asiakkaita. Meidät istutettiin eteissaliin, josta oli hauska tarkkailla henkilökunnan toimintaa, mutta toisaalta petyin jokaisen varauksettoman asiakkaan puolesta, kun heitä käännytettiin jouluaattoiltana ovelta. Työntekijöiden vaatetus pisti kuitenkin hieman ihmettelemään.. Naisilla oli nimittäin lyhyet ja varsin avonaiset punaiset mekkoset ja miehillä joululauluja soittavat kravatit. Glitteriä ja kimalletta myös löytyi jokaisen tukasta. Ehkä joulun kunniaksi? Aika kauheaa joka tapauksessa.

Valmiita menuja ei aattoiltana voinut tilata, joten poimimme listalta alku-, pää- ja jälkiruoat. Jaakko otti lisäksi alkuun lasillisen samppanjaa ja pääruoan kanssa lasin punaviiniä.

Alkuruoaksi otin burgundilaisia etanoita kotiloissaan, joissa maistui ihanasti valkosipuli ja persilja. Ehdottomasti koko illallisen herkullisin annos, valitettavasti. Jaakon friseesalaatti pekonilla, uppomunalla ja leipäkrutongeilla kuulosti ja näytti herkulliselta, mutta ihan kauhean fiiliksissä mies ei annoksesta ollut. Maistui kuulemma lähinnä öljyiseltä.

Ihastelin myös naapuripöydässä istuneen perheen noin viisivuotiaan pojan etanoiden syömistä – vähäks meidänkin skideistä tulee tollasia gurmantteja!

Jossain vaiheessa tilaukseni ja annokseni pöytään saapumisen välissä tilaamani rib steak oli muuttunut entrecoteksi ja kypsyys mediumista kärventyneen kypsäksi. Lihaa vielä suurempi pettymys oli kuitenkin kylmät perusmarketin pakasteranskalaiset.. Mäkkäristäkin saa parempia. Tarjoilijakin kävi jossain vaiheessa kysymässä, että miten menee, muttei kuitenkaan tehnyt asialle mitään valiteltuani pihvin väärästä kypsyydestä. Puolet jäi syömättä, ranskalaisista kahta vaille jokaikinen.

Jaakon ankanrinta sen sijaan oli täydellisen medium ja sen kanssa tarjoiltu kastike vallan maukasta. Sain myös maistaa annoksen kanssa tarjoiltua perunagratiinia, joka oli hyvää sekin. Se naapuripöydän viisvee veteli tässä vaiheessa kauhian kokoisesta padasta hapankaalia ja pekonia – harvoin olen tuntenut niin kovaa annoskateutta.

Jälkkäriksi otin creme bruleen ja jaakko kulhollisen suklaamoussea. Brulee oli hyvä, muttei reissun paras. Annoskoot olivat niin suuret, että vaikka pihvistäni jäi puolet syömättä, en jaksanut omaa jälkkäriäni kokonaan. Moussea kulhossa oli ihan jäätävä määrä, kuten kuvasta näkyy, eikä Jaakkokaan kaikkea jaksanut, vaikka maultaan se olikin oivallista.

Ihan nappiin ei siis ruokien suhteen illallinen Montparnasse 1900:ssä mennyt. Harmi, sillä ravintola oli tunnelmaltaan sekä sisutukseltaan aivan mieletön. Laskun loppusummakin nousi yli sataan euroon, ja sillä summalla jo toivoisin rahoille parempaa vastinetta. Onnettominta oli kyllä tuo pihvi ja tarjoilijan asiaan suhtautuminen, ravintola kun kuitenkin tituleeraa itseään liharavintolaksi. Etanoiden ja ankanrinnan suhteen voimme kuitenkin suositella..

***

MONTPARNASSE 1900
59 boulevard du Montparnasse, 75006 Paris