Olen käynyt Groteskissa kerran syömässä. Oli vuosi 2008 ja olimme sinä päivänä valmistuneet ravintolakokeiksi Perhosta. Tätä juhlapäivää vietimme suht kuohuvissa tunnelmissa ja illalla menimme luokkakavereiden kanssa silloin melko uuteen Groteskiin syömään (ja juomaan). Muistan, että ruoka ei tehnyt kummoistakaan vaikutusta vastavalmistuneeseen kaikkitietävään ravintola-alan sankariin. Muistan myös, että jälkiruoan jälkeen kävin sanomassa Groteskin wc:lle ”näkemiin” norjaksi… Eh.
Vuodet ovat siis päässeet vierähtämään ilman uusintavisiittiä Groteskiin. Mielenkiinto kuitenkin heräsi jo viime keväällä, kun huhut uudistuneesta viinihinnoitteluista kantautuivat korviini. Ravintolan nokkamieheksi palannut Paul Hickman nimittäin repäisi ja hinnoitteli listan viinit Suomessa melko ennenkuulumattomalla tavalla: jokaisen viinipullon sisäänostohintaan mätkäistään alv ja 20 €. Hulluhan se on – mutta viinimyynti on lähtenyt nousuun ja asiakkaat hyrisevät tyytyväisinä.
Nyt myös ruokalistalla on tapahtunut jänniä. Olossa pitkään vaikuttanut Eemeli Nurminen astui Groteskin keittiöpäällikön saappaisiin ja heitti piperrysgastronomiset ajatuksensa menemään. Tuloksena on keskellä ravintolasalia seisovan lihan raakakypsytyskaapin aarteisiin nojaava menu, jolta toki kasvissyöjätkin löytävät syötävää. Kotikaupunkini jampalla Eemelillä (jonka kanssa tiemme ovat monesti kohdanneet legendaarisen Divan baaritiskillä silloin way back – Eemeli sekoitteli juomia ja meikäläinen joi niitä) on selkeä visio Groteskin ruoasta ja se rento, rehti ja hyvänmakuinen ote näkyy ja ennenkaikkea myös maistuu listalla.
Sain kutsun päästä maistelemaan näitä uusia tuulia muutaman muun bloggarin ohella, joten jätin toissa perjantaina lounaan väliin kutsun ohjeistamana ja kipitin töiden jälkeen Erottajalle herkuttelemaan.
Aluksi eteemme kannettiin läpileikkaus uuden listan alkuruoista. Ehdottomaksi suosikikseni nousi talon oma ankka-prosciutto – niin suussa sulavaa ankkaa en ole koskaan syönyt. Myös hapatetut juurekset miellyttivät. Ihanaa oli myös itse tehty (!!) kyyttömozzarella ja aivan upea ankanmaksamousse mustikkahillon kanssa. Merisiilin mätiä oli myös tarjolla – tosin tässä kohtaa hieman ihmetytti ne puheet lähiruoasta. Myös pääosa lihakaapin herkuista tulee maailman ääristä. Sen tosin ymmärtää siltä kannalta, että halutaan käyttää parasta mahdollista pihvilihaa ja kyllähän se Australian niityillä läpi vuoden kirmaillut angus maistuu aika pirun hyvältä. Oli se Eemeli vastikään tilannut vihtiläisen vasikankin ja saimme maistettavaksi myös kotimaista kukonpoikaa ja ahvenanmaalaista karitsaa. Voin hyväksyä sen periaatteen, että paras mahdollinen liha niin läheltä kuin mahdollista. Varsinkin kun se grillataan Big Green Eggillä.
Lisukkeistakin on sanottava pari sanaa. En ole nimittäin eläessäni syönyt niin hyviä ranskanperunoita. Kolmesti kypsennetyt potut olivat ihanan rapeita pinnalta ja pehmeitä sisältä. Silkkaa perunapornoa. Paistettu pinaattikin oli ihanaa ja grillattu maissi nyt vaan toimii aina kunnon pihvin kanssa.
Jälkiruokalista on lyhyt ja ytimekäs. Päivän kakku ja tilauksesta maustettavat artesaanijäätelöt. Ihastuin ikihyviksi karamelli-pähkinäjäätelöön, sitä tänne ämpärillinen nyt heti kiitos!
Vatsat killillämme siirryimme baarin puolelle, jossa baarimestari taikoi eteemme upeat runebergin tortusta vaikutteensa imeneet drinkit. Saimme myös kuulla Kyrö Distilleryn tarinan ja vertailla erilaisten tonicien vaikutusta klassiseen (mutta tokikin kotimaisesta ginistä valmistettuun) gin & toniciin (kuvassa Merituuli ja Ville juurikin niissä tonic-puuhissa. Merituulin mieheltä on saatu lupa tämän kuvan julkaisuun.). Tiesittekö muuten, että Groteskin Baria pyörittää samat Son of a Punch -jannut, kuin esim. Liberty or Deathia? No nyt tiedätte!
Menkää siis Groteskiin. Tämän hetken kuumin rafla. Piste.
***
GROTESK
Ludviginkatu 10, Helsinki
