Lissabonraportti saa jatkoa, ekan osan voi käydä lukaisemassa täältä . Sunnuntaille meillä oli Tytin kanssa suuret suunnitelmat. Herättiin ajoissa, juotiin kotomaasta raahattua Borista ja syötiin kananmunia ja makkaraa aamiaiseksi. Mukamas hyvissä ajoin suuntasimme kohti Cais do Sodrén satamaa ja lauttaa Tejo-joen toiselle puolelle, jossa sijaitsee kovasti kehuttu brasilialainen Atira-te Ao Rio -ravintola. Ennen lauttaa nautimme myös rohkaisevat ginja-ryypyt sataman läheisyydessä sijainneessa ginjinha-baarissa. Ei Herkun ja Koukun Jytis turhaan tuota kirsikkaista elämän eliksiiriä kehunut, siihen herkkuunhan jää koukkuun! Tässä vaiheessa saanen huomauttaa reittiohjeiden tarkistamisen tärkeydestä,...

Olemme edenneet Lissabonstoorimme viimeisiin päiviin. Maanantaina matkasimme Belémiin herkuttelemaan ja tiistaina Sintraan ihastelemaan maisemia. Uskalsimme myös hurjaan ratikka-ajeluun Lissabonin mäkisille raiteille. Kiukkuiset kuskit eivät tehneet meihin kovinkaan suurta vaikutusta, mutta hienojahan nuo vanhat raitsikat ovat. Belémiin kannattaa varata muutama tunti jollei ole ihan museofriikki. Museoita kaupunginosassa nimittäin piisaa, me sen sijaan tyydyimme tuijottelemaan löytöretkimonumenttia ja Jeronimos monasterya yksien pussikaljojen ajan. Välipalaa haukkasimme Lissabonin parhaassa patonkibaarissa Pão Pão Quiejo Queijossa (Rua Belém 126). Sitten olivat vuorossa ne kuuluisat vaniljakiisselileivokset, Pasteis de Belémit,...