SYÖDEN LÄPI SAIGONIN

Saigon ei ollut rakkautta ensisykäyksellä. 20 tuntia matkustettuamme tulimme heti pimeän taksin puijatuksi ja maksoimme matkasta lentokentältä hotellille kahdeksankertaisen summan. Oma moka. Harmitus kyllä laimeni hotskun kattoterassilla jääkylmän oluen äärellä melko nopeasti. Pelottavalta kaupunki silti tuntui. Ekana iltana en suostunut ylittämään tietä.

Olimme ensi alkuun Ho Chi Minch Citynäkin tunnetussa kaupungissa vain pari päivää, joista toisena tutustuimme kaupungin ruokatarjontaan Back of the Bike Toursin mopedien kyydissä. Upeasta Keski-Vietnamista viikkoa myöhemmin palattuamme tykästyimme Saigoniinkin nopeasti. Joku siinä kaupungissa on, sydämeni vei ja kaipaan sinne kovasti takaisin. Kovemmin kuin mihinkään muualle aiemmin. Ehkä se on se ruoka.

Lempiruokani koko maailmassa on vietnamilainen nuudeli-naudanlihakeitto phở. Tällä reissulla tuli ainakin todistettua se, ettei lempiruokaansa voi koskaan syödä liikaa. Reissun vihoviimeinen phở tuli nautittua haikeissa tunnelmissa Saigonin lentokentällä Jaakon jo mutustaessa onnellisena double whopperia.

Se lentokentän soppa ei ollut järin erikoinen (mutta siltikin hyvä!), samoin keskimmäisessä kuvassa oleva, Ben Thanh Marketissa nautittu lounasphở oli vähän hutiloiden valmistettu (mutta siltikin hyvä!). Ylimmän kuvan annos oli koko matkan ensimmäinen, hotellin läheisyydessä sijainneessa Phở 99 -ravintolassa (139 Nguyen Trai, Dist. 1) syöty ja yksi erinomaisen maun salaisuus oli varmasti myös se onnen tunne ”mä syön phởta Vietnamissa!”.

Reissun kirkkaasti paras phở tarjoiltiin viimeisenä päivänämme silloisen hotellimme lähistöllä sijainneessa Phở Hoassa (260C Pasteur Street, Dist. 3), jossa pöydät notkuivat lisukeyrteistä, limenpaloista ja soosseista. Valitsimme naudanlihamix-keiton, johon tuli kaikkia kuviteltavissa olevia lehmäeläimen osia: raakaa sekä ylikypsää filettä/paistia, luuydintä, lihapullaa, mahalaukkua jne. Ravintola itsessään ei ollut hääppöinen, mutta se oli kahdessa kerroksessa täynnä paikallisia ja se soppa, muisto siitä meinaa itkettää mua vieläkin.

Kaupungin parhaan patongin luokse meidät opasti mopedioppaamme. Bánh Mì Huỳnh Hoa (26 Lê Thị Riêng, Dist. 1) on monien muidenkin mielestä the banh mi place to go, jono on pitkä ja koju avataankin vasta iltapäivällä – aamu kun menee kaikkien esivalmistelujen tekemiseen. Optimirapean patongin väliin tungetaan makkaraa jos jonkunlaista, mainiota maksapateeta ja pikkelöityjä vihanneksia. Reissun toiseksi paras banh mi, parempaa tarjoili vain vanha mamma Hoi Anissa.

Su Suun (59 Tu Xuong Street, Dist. 3) suuntasimme rakkaiden Sillä sipuleiden vinkistä (mokomat suuntaavat takaisin Saigonin sykkeeseen ensi perjantaina – wäääää mä oon kadeeeeee!). Katuruokaravintolan erikoisuus on kuumassa öljysuihkussa kypsennettävät kananpalat, jotka tarjoillaan punaisen riisin kera. Englantia täällä ei harrastettu, mutta ruokatilaus saatiin tehtyä omaa jalkaa taputtelemalla (kanankoipea kiitos!). Olutta olimme tähän mennessä oppineet tilaamaan vietnamiksi. Pari bisseä ja huikean hyvät (ja rapeaakin rapeammat) ruoat maksoivat yhteensä alle 5 euroa. Suosittelemme!

Jos Saigonissa ehtii käydä vain yhdessä paikassa lounaalla, kannattaa suunnata sopalle kuuluisan Lunch Ladyn katukeittiöön (23 Hoang Sa St., Dist. 1). Me satuimme paikalle maanantaina, jolloin rouva keittelee bun thai-keittoa – joka päivälle on oma nuudelisoppansa. Bun thai on muunnelma thaimaalaisesta tom yum goongista ja maukas liemi paksujen, pyöreiden nuudelien, mustekalan, kalapullien, naudanlihan ja katkarapujen kanssa osui meikäläisten makuhermoihin ihan täysillä. Myös Jaakko kehui soppaa maasta taivaisiin, vaikkei ihan niin hulluna nuudelikeittoihin olekaan kuin allekirjoittanut.

Menkää siis lounasrouvan hemmoteltavaksi, mielellään maanantaina.

Sillä sipulilasta nappasimme myös vinkin Anthony Bourdaininkin ylistämästä Com Nieu Sai Gonista. Sipikset olivat hintsusti pettyneitä visiittiinsä, joten odotuksemme eivät olleet korkealla, mutta pitihän se riisin heitto todistaa omin silminkin (katso Youtube-video täältä). Bourdainin aiheuttaman hypen myötä ravintoloita löytyy kaupungista jo kolme (samalla omistajalla on useita muitakin ravintoloita), me otimme apostolin kyydin siihen meitä lähimpään (27 Tú Xương, Dist. 3).

Pitkää ruokalistaa selaillessa meinasi iskeä ahdistus ja lopulta päädyimme tilaamaan silloiseen nälkään nähden vähän liikaakin syötävää. Kevätrullat eivät olleet kovinkaan erikoisia, mutta sen sijaan shredded chicken salad ja uppopaistetut ribsit olivat mahtavia. Puhdasta parhautta olivat kuitenkin pehmeäkuoriset ravut, joita tilasin puoli kiloa – kerrankos niistä pääsee nauttimaan! Jotenkin onnistuimme tyhjentämään lautasemme, kaikeksi onneksi tilaamamme heittoriisi lipesi tarjoilijan kopista ja siinä hässäkässä he unohtivat kokonaan tuoda meille uutta. Ei haitannut.

Vikan illan illallispaikaksi valikoitui Nha Hang Ngon (160 Pasteur, Dist. 1), joka on niin paikallisten, kuin turistienkin suuressa suosiossa. Eikä ihme – palvelu oli sympaattista, tunnelma mainio ja ruoka erinomaista. Ravintola on eräänlainen food court, pihaa ympäröivät monet ruokakojut, mutta safkat tilataan yhdeltä listalta ja ne tarjoillaan pöytiin. Fancya street foodia siis.

Liioittelimme taas ruoan määrän kanssa, koska vika ilta ja koska liikaa vaihtoehtoja. Ainoa pettymys safkapuolella olivat etanat, joiden kotilosta kaivaminen oli aikamoisen työn takana ja rakenne ikävän purkkamainen. Hurjina tilasimme myös leikki-koiranlihakeittoa, josta tarjoilijamme hieman varoitteli: ”se haisee todella voimakkaalle”. Ja juu, haisi se, mutta ihan hyvää oli silti. Leikisti koiranlihakeitto valmistetaan siis sian sorkista.

Pöydällinen safkaa, parit bisset sekä jälkkärijäätelö ja -soursop-smoothie maksoivat vajaa 15 euroa. Vahva suositus!

Vietnam-postauksista jäljellä ovat vielä retki Mekongille ja historiallinen Hoi An. Stay tuned.