Kävimme testaamassa tovi sitten avatun Pastorin Aleksin ravintolakerhon kanssa. Alunperin kuuden hengen pöytävarauksemme kuihtui päivän aikana suht olemattomiin ja hetken jo pelkäsin illallistavani yksin, kunnes ihana Milla ilmoitti vahingossa suunnanneensa Brondaan ja olevansa ihan pian paikalla. Tämän illallisen myötä jätin jäähyväiset tuolle ravintolakerholle – eikä se huono illallinen ollut lainkaan, vaikka aika paljon huonoa olinkin ravintolasta etukäteen kuullut.

Yksi oli lytännyt paikan valaistuksen, toinen akustiikan. Jonkun mielestä ruoka oli tylsää, hurjimmat mielipiteet safkan laadusta jätän julkaisematta. Odotukset eivät siis olleet varsinaisen korkealla Pastorin suhteen, mutta ainahan näille pitää antaa mahdollisuus. Ja hyvä, että annoin, nimittäin melko varmasti tulen poikkeamaan tähän ravintolaan uudestaankin – potentiaalia kyllä piisaa.

Tykkäsin kovasti Pastorin tunnelmasta ja sisustuksesta. Sain istuskella yksinäni pöydässä sitä sisustusta ihailemassa vartin verran ennen kuin tarjoilija ehti luokseni. Palvelu oli todella ystävällistä, mutta kohdallamme kovin jäykkää. Tällaiseen paikkaan sopii sellainen rennon rempseä tarjoilu – tosin se yksi pitkätukkainen adonis voisi kyllä sitoa tukkansa, ettei se roikkuisi ihmisten ruoissa.

Otimme alkuun jaettavaksi carnen (nyhtöhärällä täytettyjä salaatinlehtiä 8e) ja pimentos de padronin (uppopaistettuja padron-paprikoita 12e). Paprikoiden hinta kyllä hirvitti – toiste en maksaisi kahdeksasta pikkuruisesta paprikasta yli kymmentä euroa. Mutta olivathan ne ihan mielettömän hyviä – ja sattuipa sieltä meille kumpaisellekin yhdet yybertuliset yksilöt. Carne-annos oli todella maukas jalapeno chimichurreineen.

Pääruoaksi otin ribsejä (costillas de credo), sillä olin kuullut huhuja Pastorin keittiössä hääräävästä ex-Paksulaisesta. Niitä Paksun ribsejä jos jotain on nimittäin ikävä! Ja kyllä vain – syntisen tahmaiset ja erinomaisesti maustetut possun ribsit olivat jotain sanoinkuvaamattoman herkullista. Valitettavasti samaa ei voi sanoa patatas bravasista. Kahdeksan euron peruna-annoksesta löytyi pinnalta muutama rapea yksilö ja loput olivat soosien muussaamia löllyköitä, joista suurin osa jäi syömättä. Seuralaiseni valitsi listalta pescadon, tonnikala-annoksen, joka oli kuulemma ihan hyvää, muttei mitenkään ihmeellistä.

Jälkkärin söimme puoliksi. Mielestäni lähinnä suklaariisimuroilta maistunut arroz con leche oli yllätykseksemme lämmintä ja sen päällä ollut suklaajäätelö tyystin mautonta. Suklaan päälle enemmän ymmärtävä Milla kyllä piti annoksesta.

Illallinen juomineen kustansi reilu 40 euroa per eukko, hinta-laatusuhde on siis niitä paprikoita lukuun ottamatta kohdallaan. Tällä kertaa joimme ruoan kanssa olutta, mutta viinilistankin puoleen kannattaa kääntyä – sen on nimittäin suunnitellut mestarisommelier Pekka Koiranen. Myös naapuripöydän leidien siemailemat drinksut näyttivät päteviltä!

Ensi kerralla taidan keskittyä herkullisen kuuloisen alkuruokalistan läpisyömiseen, jos en sitten sorru taas niihin ribseihin..

***

PASTOR
Erottajankatu 4, Helsinki