Tapahtui eräänä iltana touko-kesäkuun vaihteessa: Oli hyviä ystäviä, hyvää ruokaa ja hyviä oluita. Ja hyvistä oluista ja niiden valmistusmenetelmistä kertomassa Sinebrychoffin ihana Aniko, jonka avustuksella oluista löytyneet maut oli helppo erotella ja tunnistaa. Illan aikana maistelimme kuutta eri olutta aloittaen kevyistä lagereista siirtyen joka oluen kohdalla hieman tummempaan.
Heti alkuun seurasi järkytys. Ensimmäisenä lasiin kaatui vanha inhokkini: perinteikäs tanskalainen Carlsberg. Tämä voimakkaasti humaloitu lager ei kuulunut nuorempana mun suosikkeihin, enkä tästä syystä ollut juonut sitä moneen, moneen vuoteen. Mutta kas! Lasissa olikin kesäisen raikas, hieman vastaleikatulta ruoholta maistuva olut, jonka olen viimevuosina täysin sivuuttanut. Tulen ehdottomasti antamaan Carlsbergille uuden mahdollisuuden.
Toisena vuorossa oli Brooklynin American Ale, jonka innoittajina ovat toimineet 1900-luvun alkupuoliskolla Englannissa valmistetut kevyet alet. Brooklynin versiossa humalointiin on käytetty Amerikassa yleistä cascade -lajiketta antaen sille raikkaan sitruksisen aromin.
Oma olutmieltymykseni on mennyt viimevuosina aina kevyempään suuntaan ja ajatus ”tummasta tsekkiläisestä oluesta” ei tuntunut kovin jännittävältä. Eikös nämä tummat tsekkiläiset ole niin 2005? Tästä syystä illan positiivisen yllättäjän palkinto menee tsekkiläisen Budvarin Premium Dark Lagerille. Olut oli tummaksi yllättävän kevyt ja siltä puuttui tummille oluille ominainen karvas kurkkuuntarkertuva jälkimaku. Olutta suositellaan nautittavaksi erityisesti liha- ja grilliruokien kanssa ja totesin kombon toimivaksi tastingin jälkeen tarjoiltujen ribsien kera. Nam.
Neljäntenä vuorossa oli irlantilainen Kilkenny. Tämä irlantilainen punertava ale on saanut nimensä kotikaupungistaan ja sitä valmistetaan Irlannin vanhimmassa vielä toiminnassa olevassa panimossa. Kilkennyä myydään tölkeissä, mutta älä nauti olutta suoraan siitä! Parhaimmillaan olut on nautittuna kaatamalla koko tölkki kerralla yhteen isoon lasiin. Kaadettaessa tölkissä oleva typpikuula muodostaa oluen päälle kermaisen vaahdon, joka on oleellinen osa Kilkennyä; ilman sitä olut ei maistu siltä, miltä sen pitäisi maistua.
Oma suosikkini oli ehdottomasti viimeisenä maisteltu Koffin ja Brooklynin yhteisolut Two Tree Porter. Olin tykästynyt kyseiseen olueen jo aiemmin ja tämä ilta vain vahvisti mulle kuinka kokonaisvaltaisen mahtavasta oluesta on kyse. Oluen nimi tulee kahdesta tärkeästä raaka-aineesta: newyorkilaisen vaahterapuun siirapista ja suomalaisen kuusen kerkistä (jotka Aniko on itse kerännyt!). Itselleni olut on parhaimmillaan sellaisenaan nautiskeltuna mökillä saunaa lämmittäessä. Olutta on ollut kohta vuoden päivät saatavilla Alkoista ”rajoitetun ajan” ja itse löysin vielä juhannuksen alla eräästä kymenlaaksolaisesta Alkosta kaksi pulloa. Harmi jos tätä ei tehdä uutta erää!
Jälkijuomaksi saimme maistaa Anikon ja hänen miehensä oman pienpanimon, Donut Island Brewingin, uutta seitsemän prosenttista Saisonia. Olut oli koostumukseltaan hieman vehnöäolutmaisen sakea, voimakkaan hapokas ja kesäisen raikas. Saisonit ovatkin alunperin olleen belgiassa maanviljelijöiden kesäisiä janojuomia ja jokaisella työntekijällä oli oikeus viiteen (!) litraan saisonia päivässä. Nykyään saisonit ovat nouseva trendi Yhdysvaltojen olutskenessä ja näemme niitä varmasti myös Suomessa ensi vuonna!
Oluttasting oli osa hyvän ystäväni polttareita, joita olin järjestämässä. Tasting oli valtava suksee ja siitä jäi koko seurueelle (paitsi keliaakikko Laurille!) hyvä maku suuhun. Aniko hurmasi meidät ammattitaidollaan ja hurjalla tietämyksellään, eikä kysymyksiä jäänyt vastaamatta. Annan tastingille täydet viisi pistettä. Menisin uudestaan!
