Palataan vielä siihen Streat Helsinki -viikonloppuun ja erityisesti lauantai-iltaan. Silloin suuntasimme Elisabethin ja emännöimämme kansainvälisen pressiryhmän kanssa ravintola Oloon, jossa nautimme loistavan illallisen erinomaisella tarjoilulla höystettynä.
Tarjoilijamme kertoili työnsä lomassa tarinoita rakennuksen historiasta ja knoppitietoa annosten raaka-aineista. Illallisen päätteeksi hän vielä näytti meille ravintolan muut salit, me kun nautimme Olostamme raflan kauniilla sisäpihalla, jossa oli tunnelmaa kerrakseen.
Ensimmäinen alkuruoka oli sokerisuolattua, savustettua siikaa karviaisen ja retiisin kera. Savuisten makujen ystävänä annos iski suoraan makuhermoihini. Alkuruokien kanssa tarjoiltiin alcasilaista rieslingiä (2012 Riesling d´E, Domaine Ostertag), joka oli hyvä pari tälle annokselle, mutta vielä parempi seuraavalle. Menun symppiksin annos sisälsi porkkanaa fermentoituna ja paahdettuna sekä herakastiketta. Valitettavasti kuvaa ruoasta ei ole – ilmeisesti sen verran tohinalla on käyty kimppuun.
Kolmas alkuruoka oli nätti kuin mikä! On ihanaa, että silakka on otettu rohkeasti fine dining -ravintoloiden menuille – Olossa se yhdistettiin onnistuneesti viiriäisen munan ja piparjuuren kanssa.
Pääruokana tarjoiltiin suussa sulavaa karitsaa sipulin, kaalin ja ah-niin-trendikkään lehtikaalin kera. Espanjalainen vuoden 2009 Navaherreros Garnacha de Bernabeleva sopi annokselle kutakuinkin täydellisesti.
Ennen jälkkäreitä pöytään kannettiin kimpaleet kotimaisia juustoja sekä marjahilloa ja hunajaisia pähkinöitä. Kuttucheddar Waldemar teki pöytäseurueessa lähtemättömän vaikutuksen, itse taas olen suuri Helsingin Meijeriliikkeen fani, joten isoin pala lautasellani oli Klippania.
Ehdoton suosikkini menun annoksista oli esijälkkäri, joka sisälsi tyrnisorbettia, merilevää ja merivesivaahtoa. Whoa! Sanon sen vielä kerran, jos ei mennyt kerrasta kaaliin: tyrnisorbettia, merilevää ja merivesivaahtoa.
Illan päätti annos, jossa maistuivat mustaherukka, jogurtti ja lakritsi. Oikein hyvä annos, mutta hieman jotain pureskeltavaa jäi kaipaamaan.
Ensimmäinen kertani Olossa oli melkolailla ennakko-odotusten mukainen. Ruoka oli hyvää, juomat sopivat annoksiin mahtavasti ja tarjoilijoista huokui ammattitaito – vaikkakin äänekästä seuruettamme osattiin palvella juuri sopivan rennolla otteella. Tänne takaisin ja äkkiä!
***
Ravintola Olo, Pohjoisesplanadi 5, Helsinki
