TILLILIHA – UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Kohtaaminen lapsuuden ruokatraumojen kanssa osa 2. Silakkalaatikon yllättävää herkullisuutta muutaman tovin sulateltuani päätin ottaa sitä todellista härkää – eli tässä tapauksessa vasikkaa – sarvista ja käydä tillilihan kimppuun.

Tähän kyseiseen safkaan ja sen aiheuttamiin inhonväristyksiin ei niinkään liity kouluruokalamuistot, vaan ennemminkin yksi katastrofaalinen ruokailutilanne, joka on piirtynyt vallan elävästi muistiini. Muistan myös sen tillilihan etikkaisen tuoksun, siksi tein omani ilman etikkaa.. Saatoin olla jossain vaiheessa lapsuuttani pikkuisen kranttu, uhmakas ja näsäviisaskin. Äiti oli valmistanut ruoaksi tillilihaa, jota en suostunut syömään, vaan kiukuttelin ruokapöydässä ja olin varmaan muutenkin melko raivostutta pikkuämmä. Mutsi hermostui ja iski kätensä pöytään tyyliin ”nyt syöt tai itket ja syöt”, mutta minäpä ennätin tyrkätä tillilihalautaseni siihen kämmenen alle.. Tilliliha roiskui ja pikku-Hanna kipitti kiireesti jonnekin piiloon.

Äiti, anteeksi. Voisin antaa tillilihallesi uuden mahdollisuuden, niin hyvää tästä tuli!

Tilliliha / Hannan soppa

 

TILLILIHA

4:lle

*

n. 800 g vasikanpaistia

öljyä & voita paistamiseen

1 sipuli

½ valkosipulin kynnet

lihalientä

suolaa & mustapippuria

½ pnt tilliä

1 tl raastettua piparjuurta

1 dl kermaa

 

Kuutioi vasikanpaisti ja ruskista palat kuumassa padassa öljyssä ja voissa. Kuutioi sipuli ja heitä sekaan freesaantumaan. Silppua valkosipulin kynnet ja lisää pataan. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Peitä lihaliemellä ja anna porista n. 20 minuuttia.

Mausta pata hienonnetulla tillillä, raastetulla piparjuurella ja kermalorauksella. Tarkista vielä myös suola ja pippuri. Tarjoile esimerkiksi perunamuussin kera.

vinkki! Voit valmistaa tillilihan myös halvemmasta ruhonosasta, kuten rinnasta. Siirrä silloin lihapata (ennen tillejä, piparjuuria ja kermoja) uuniin hautumaan muutamaksi tunniksi 170 asteeseen, kunnes liha on mureaa.

 

 

More about Hanna

food blogging city hipster gone twin mom.

Related Posts

9 Comments

    1. Nanna

      04/04/2014

      Vitsi mulla on tulla jossain kasassa tahi pinossa Paul Svenssonin hurmaavalta kuulostava tilliliharesepti, jota en vaan saa aikaiseksi tehdä. Ja oon muuten jo lähtkohtaisesti sitä mieltä, että tillilaha on HYVÄÄ!

      Vastaa

      1. Hanna

        04/04/2014

        Oo no nyt kyllä Svenssonit tillikset tiskiin Nanna! Ja joo – mä oon nykyään samaa mieltä, onneksi olen rohkea ja kokeilin, vaikka vähän jänskätti että meneekö kallis vasikka ihan turmiolle :D

        Vastaa

    1. Sofia

      04/04/2014

      Hahah, mahtava tarina!
      Mulla ei ole minkäänlaisia traumoja tillilihan suhteen. Se tuo minulle yksinomaan veden kielelle. Meillä oli lapsuudessani tapana tehdä kesäisin sellaisia viikon mittaisia veneretkiä. Veneen ”keittiössä”, joka koostui tasan yhdestä minimaalisesta tasosta ja kahdesta hellalevystä, mamma keitti perunoita yhdessä kattilassa ja toisessa lämmitti purkkitillilihaa. Useimpien korviin kuullostaa varmaan kammottavalta, minusta se oli suurinta herkkua ja vaadin sitä jokaiselle veneretkelle lounaaksi :)

      Vastaa

      1. Hanna

        04/04/2014

        Nyt sitä tarinaa kyllä muistelee nauraen myös äitini :D
        Purkkitillilihaa?? Saakohan sellaista edes enää. Tuollaiset lapsuuden ruokamuistot ovat ihanimpia!

        Vastaa

        1. Sofia

          04/04/2014

          Hahah, tuskin saa. Siitä on varmaan jotkut direktiivit kieltämässä, että sitä ei saa enää varmaan edes kutsua ruoaksi :D
          Aika kultaa yleensä muistot ja olen aika varma, että jos eteeni nyt lykkättäisiin purkista otettua tillilihaa, niin en söisi…

          Vastaa

    1. Chef Jones

      05/04/2014

      Tilliliha on mieletön herkku! tääläkin usein tehdään ja maistuu koko poppoolle :-) parikin postausta tillilihasta mutta en koskaan julkaissut :-)

      Vastaa

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *