ultimate pizza experience
Pizzasta on tullut höpistyä ennenkin, mutta mikä ettei höpistä lisää. Kyllä se kuitenkin ehdottomasti menee lemppariruokien top kymppiin jossei jopa vitoseen jo ihan lihottavuutensakin ansiosta. Ja nyt olen vihdoin oppinut tekemään ihan törkyhyvän ohuen pohjankin, jossei vaikka pannupizza aina kiinnosta.
Ohje on alunperin Suomen hiivan sivuilta.
Pizzapohja
pellillinen
1 dl vettä
½ pss kuivahiivaa
½ tl suolaa
1 tl sokeria tai hunajaa
n. 2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
Lämmitä vesi 42 asteiseksi. Lisää suola ja sokeri. Sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veteen. Alusta taikina jauhoja vähitellen lisäten. Lisää loppuvaiheessa öljy. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
Öljyä leivinpaperi kevyesti ja taputtele taikina käsin ohueksi pohjaksi. Lado täytteet ja paista kuumassa uunissa (250 astetta) kunnes juusto on sulanut ja reunat kevyesti ruskistuneet (n. 15 min).
Ehdottomasti paras pitsa on klassinen margherita, eli tomaatti-mozzarella, mausteena pelkästään tuoretta basilikaa ja hintsusti valkosipulia. Kuvan pizzassa on pohjalla pelkkää yrttistä tomaattimurskaa kun laiskuus iski, mutta viitseliäille löytyy täältäkin tomaattikastikereseptejä vaikka millä mitalla.
Ainakin osa basilikasta kannattaa heitellä pizzan päälle vasta uunista tultua, se kun kärsii kuumennuksesta jonkin verran. Tuossa versiossa on tuoretomaatin lisäksi hieman aurinkokuivattuja suikaleina.
Toinen mainitsemisen arvoinen täyteyhdistelmä on tonnikala-sipuli. Noin yleensäkin olen sitä mieltä, ettei pizzassa saa olla liikaa täytteitä, ja se pätee tähänkin. Yhteen pellilliseen on purkillinen tonnikalaa ehdoton maksimi. Ja ne tonnikalat öljyssä paloina tietenkin, siellä mujussa on kaikkia silmiä ynnämuuta ja vesiversio nyt vaan maistuu eimillekään. Tässä lätyssä menossa mukana myös yrtti-tomaattimurskaa, valkosipulia, basilikaa ja mustapippuria.
Pizzanhimo saattaa joskus iskeä esimerkiksi kesken uunimakkaran teon, mutta ei hätiä mitiä. Makkarapizza ajaa kyllä asiansa, voisiko oikeastaan parempaa krapularuokaa tai iltapalaa suomalaisten makuun keksiäkään?! Pohjalle töräys mexicanketsuppia ja tomaattipyrettä, sitten ohut kerros juustoraastetta (aina hieman pohjallekin;)), reilusti valkosipulia, lenkkimakkarasiivuja, tomaattiviipaleita, oreganoa ja pintajuusto, a vot!
Noora
24/03/2009Kiitos :) Tää pizza näyttää kyllä älyttömän hyvältä!! Pitää joskus kokeilla ohjettasi, kun itseänikin huvittaisi joskus tehdä vähän ohkasempaa…
Sanna
24/03/2009Kääk, tässähän tulee vallan näläkä näin aamutuimaan! Olet saanut tuosta pohjasta ihan kadehdittavan ohuen, en mä vaan ikinä saa noin ohutta :( ja olen ihan samaa mieltä, margherita on ehdottomasti paras pizza, mitä olemassa on!
arleena
24/03/2009Herkullista. Kunhan Marokosta selvitään maistellaan tätäkin.
Ent-tu
24/03/2009Oii hitsi ku näyttää ihan superihanalta!
Tiiäthän sen vinkin, et pidät peltiä uunissa sen aikaa ku uunia lämmität ja sit paistat pizzan kuumal pellil? Tulee rapsakka pohja <3
Hanna
27/03/2009Jooh olen kuullut tuon vinkin mutta aina unohdan kokeilla! Ensi kerralla sitten :)
Rapsakka pohja tuli näinkin.
Martsu
26/03/2009Todella ohuen pohjan olet saannut aikaiseksi. Tätä pohjaohjetta voisi kokeilla, kun vieläkään monen eri ohjeen jälkeen en ole löytänyt suosikkiani.
Insanity
27/03/2009Todella mehukkaalta näyttää tämä pizzasi! Ihanat ovat täytteetkin :)
Pauliina
06/04/2009Tälläsiä kuvia ei kyllä saisi iltasella tulla katselemaan. Mulla taitaa valua kuola kohta tonne näppiksen väleihin…
Laila
10/04/2009Naaam! Tulin vastavierailulle nakojaan vaaraan aikaan. Nyt iski ihan kauhea pizzan himo, vaikka just soin jotain muuta…