Kahden mantereen maut – Istanbul Culinary Walk

Aloitimme Istanbuliin tutustumisen Istanbul on Foodin järjestämällä ruokaturistikierroksella. Herttaiset Leisa ja Korhan järkkäävät 70€:n arvoisia walking toureja, joilla pääsee tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin turistipaikkojen tuolle puolen. Valitsimme The Taste of Two Continents -kierroksen, sillä halusimme ehdottomasti päästä pyörimään myös Aasian puolelle. Matkaoppaaksi kouluttautunut Korhan nouti meidät hostelliltamme aamulla puoli kymmeneltä, josta jatkoimme ratikalla, lautalla ja kävellen lähes kuuden tunnin ajan. Korhanin kanssa oli hauska jutustella, eikä maha jäänyt kurnimaan. Meillä kävi tuuri ja pääsimme nauttimaan kierroksesta täysin privaatisti. Culinary walk on mahtava tapa syventyä uuteen kaupunkiin ja sen makuihin, suosittelemme!

Tässä teillekin makupaloja. Kuvat otti Jaakko.

Ensimmäinen kohteemme oli maustebasaari Eminönüssa. Korhan johdatti meidät turistikojujen ulkopuolelle basaarin takakujille, josta ostimme aamupalatarpeiksi simit-rinkeleitä, hunajaa, kaymakia (clotted creamin tyypistä paksua kermaa), oliiveja, salamia ja juustoa. Näitä herkkuja nautimme syrjäisessä teehuoneessa uuden moskeijan takana. Aamupalan jälkeen suuntasimme lauttarantaan ja kohti Aasiaa.

Ensimmäinen stoppimme Aasian puolella oli baklava-ravintola, jonka tarjonnan tarkistimme monenmoisessa muodossa.

Sitten maistelimme kuuluisassa Ciya Sofrasi-ravintolassa täytettyä paprikaa ja munakoisoa sekä mumbaria: lihalla ja bulgurilla täytettyä suolta.

Ehkä maailman kreiseimmän karkkikaupan anteja maisteltiin puodin terassilla: sokeriliemeen oli upotettu niin kastanjoita, viikunoita, tomaatteja, kuin oliivejakin. Yybermakeita yyberherkkuja. Ei sokeritautisille.

Sokeriyliannostusta lievittääksemme poikkesimme pikkelsikaupassa, jossa nautimme palan painikkeeksi lasilliset tulista pikkelsimehua. Mä diggasin, Jaakko ehkä ei. Ja jos ne turkkilaiset sokeroi kaiken, niin ne myös pikkelöi kaiken: kurkuista ja paprikoista aina ananakseen ja päärynään.

Yksi Istanbulin lempiasioistani oli Ayran, eli suolalla maustettu jogurttijuoma, jota paikalliset juovat vaikkapa nyt kebabin kyytipoikana. Kunnon vaahto kuuluu asiaan.

Sitten Hannaa koeteltiin: paikallisten bilettäjien suosiossa oleva kokorec on nimittäin hiiligrillissä kypsennettyä suolta suolen päällä. Tuosta mötikästä leikataan viipale, hakataan pieneksi, maustetaan ja tungetaan sämpylän väliin. Hyvin Hanna tästä selvisi, maku oli miellyttävän vähäsisäeliminen. Voisin jopa kuvitella moisen annoksen tilaavani siinä puoli viiden maissa aamuyöstä, noin kymmenen rommikolan jälkeen.

Lahmacun on paikallinen pizza: flatbreadin päällä kasataan useimmiten tomaattia ja karitsan jauhelihaa, ja herkku nautitaan sitruunamehun ja tuoreiden yrttien kanssa.

Sisäelinkammoisella oli lisää juhlahetkiä, kun nenän eteen kannettiin kulhollinen mahalaukkukeittoa (ylempi kuva). Soppa maistui ihan navetalta ja jäi kyllä syömättä. Sen sijaan alemmassa kuvassa oleva keitto karitsan sorkista ja päästä oli todella herkullista. Myös näiden menekki kuulemma kasvaa sitä mukaa, mitä pidemmälle yö etenee.

Yksi kierroksen suosikeistani oli çiğ köfte, eli raaka lihapulla. Nimi on sinäänsä harhaanjohtava, että myös Turkissa hygienialainsäädäntö on jo sitä luokkaa, ettei tätä perinneherkkua saa enää tarjoilla alkuperäisessä muodossaan. “Lihapullat” on valmistettu täten bulgurista, tomaatista, sipulista, persiljasta ja chilistä. Nautitaan sitruunamehun kera salaatinlehteen käärittynä.

Seuraava jälkkäri oli kovin baklavamainen Katmer: pistaasilla täytetty filotaikinaleivonnainen.

Libanonilaisravintolan terassilla saimme kutsun paikallisen herrasmiehen pöytään, jonka serkut asuvat Turussa. Herkuttelimme karitsanjauheliha-bulgurpyörykät (içli köfte) ja seurasimme varjossa nukkuvia kulkukissoja.

Ennen kupillisia turkkilaista kahvia söimme vielä pallot paikallista jäätelöä. Kahvipuruista ennustava eukko ei ollut paikalla tällä erää, joten tulevaisuutemme tulkitseminen jäi täysin omiin käsiimme. Ennustan pitkää ja onnellista elämää.