Meillä on työkavereiden kanssa sellanen kerho, että käydään porukalla ulkona syömässä. Toukokuussa kokoonnuttiin yhden tähden Luomoon, joka oli kertakaikkisen järjettömän mahtava ja ihana! Hyvää ruokaa, täydellistä viiniä ja miellyttävää palvelua. Visiitti oli eka meille kaikille, muttei varppina viimeinen, sillä ravintola ylsi kertaheitolla ainakin omaan top vitoseeni.

Valinnanvaikeuden ja annoskateuden pelon myötä päädyttiin vetämään koko seitsemän ruokalajia ja sille sovitettu viinipaketti puolikkaana. Ennen varsinaisia ruokalajeja pöytään kannettiin toinen toistaan söpömpiä keittiön tervehdyksiä, joiden myötä tehtiin makumatka Euroopassa. Oli muunmuassa kebabia Turkista, lohta ruotsalaisittain ja yllätyksellistä tomaattivettä ja parmesangnochia Italiasta. Suupala toisensa jälkeen sai meidät lähes kyyneliin.

Ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltiin aasialaisvaikutteinen annos kananmunaa ja sieniä. 63,6 asteiseksi kypsennetty luomumuna erilaisin sienikomponentein ei jättänyt kylmäksi. Annoksen kanssa tarjoiltu, erityisesti aasialaisille ruoille suunniteltu Josmeyerin Fleur de Lotus istui makuihin kuin nyrkki silmään. Seuraavana vuorossa oli Toast Skagen 2013, joka oli superherkullista lautasen reunalla möllöttänyttä raakaa katkarapua lukuunottamatta. Viimeisenä alkuruokana oli mureaa paahtopaistia ja pikkelöityä retiisiä, porkkanaa, kurkkua ja sipulia. Vallan maukasta sekin.

Meribassia ”Sanremo” -annoksessa maistui artisokka ja pisteenä iin päällä lautaselta löytyi ikisuosikkini kampasimpukka. Château de Montfauconin Comtesse Madeleine istui herkkiin makuihin täydellisesti. Toisena pääruokana tarjoiltiin vuohta, vuohenmaitoa ja punajuurta, joka keräsi ihastuneita huokauksia myös seurueemme kasvissyöjältä. Ruoalle paritettu espanjalainen La Montesa ihastutti sekin.

Jälkiruokiin siirryttiin kerroskiisselishotin myötä. Tyrnikaurapuuro ei ollut mitenkään ravisutteleva kokemus (vaikkakin sen kanssa tarjoiltu Kracherin Beerenauslese oli i-ha-naa), mutta illallisen päättänyt tiramisu sai minut vollottamaan onnesta. En ole mikään tiramisun ylin ystävä, mutta Luomossa siitä oli tehty taidetta. Kehnompi ei ollut viimeinen viinikään: ihanan rusinainen Casa del Inca sopi suklaiselle jälkkärille erinomaisesti.

Illallinen, puolikas viinipaketti ja espresso kustansivat reilut 120 euroa, jonka pulitti kyllä mielellään. Ravintolasta poistui onnellinen joukkio vatsat täynnä seuraavaa kerhotapaamista suunnittelemaan. Suunnittelu tapahtui itseoikeutetusti Luomon naapuriin vastikään avatussa Bryggerissä oluttuoppien äärellä. Kiitos kaverit mahtavasta illasta!