Siskosten Stukholma
Annoin viime jouluna pikkusiskolleni lahjaksi “siskosten päivän Tallinnassa”. Ajatuksena oli viettää aurinkoinen kesäpäivä tyttöjen kesken: nopeasti lahden yli ja shoppailua ja hyvää ruokaa Viron historiallisessa pääkaupungissa. No, kesä tuli ja meni, mutta Tallinnaan ei päästy. Lokakuun alussa Iida taas muistutteli joululahjastaan ja sattuipa sitten niin, että äiti sai jostain ilmaisen Ruotsin risteilyn ja päätettiin vaihtaa Tallinna Tukholmaan.
Menomatkalla syötiin illallista Viking Mariellan Ella’sissa. Söimme molemmat hampparit, sillä ykkösvalintani pasta oli päässyt loppumaan. Tarjoilu oli ystävällistä ja safka laivaruoaksi varsin kelvollista, mitä nyt vähän viileänpuoleista. Kotimatkalla erehdyimme klassiseen buffettiin, jossa alkuruoat olivat ihan syötäviä, mutta pääruoat täysi fiasko. Täytin vatsani jälkkärijuustoilla. Iidakaan ei ollut kovin vaikuttunut lasten pöydästä löytämästään nakkipiilosta, kuten kuva kertoo. Buffettoilailun kruunasi tarjoilijan päälleni tiputtama likainen veitsi, puolivillainen anteeksipyyntö ja ikuinen tahra puserossani.
Tukholmassa suuntasimme aamupalalle lempparikahvilaani Café Stringiin Södermalmilla (Nytorgsgatan 38). Aamupalasettiin kuului kuppi kahvia, lasi tuorepuristettua appelsiinimehua ja iso juusto-kinkkusänkkäri, hinta viiden euron paikkeilla. Viikonloppuisin kahvilassa on katettuna runsas brunssi, joka on hinta-laatusuhteeltaan yksi parhaimmista nauttimistani.
Stringistä kipitimme vielä cappuccinoille kadun toiselle puolelle Skåningen Kaffebariin (Skånegatan 92). Viihtyisässä pikkukahvilassa oli taiten valmistetun kahvin lisäksi tarjolla myös jos jonkinlaista apetta, niin suolaista kuin makeaakin.
Armottoman shoppailukierroksen jälkeen (ostin pullon oliiviöljyä Saltå Kvarnista ja Iida ei mitään…) poikkesimme vielä lounassalaateille kreikkalaiseen Farbror Nikosiin (Katarinavägen 19), joka sattui näppärästi laivallepaluureitillemme. Halloumi- ja tonnikalasalaatit eivät olleet kovinkaan kummoisia, mutta tuoreista raaka-aineista valmistettuja ja hinnaltaan edullisia. Palvelu oli todella ystävällistä ja jälkkärikahvi herkullista. Seinille oli ripustettu taidenäyttely ja kesäaikaan ravintolalla on myös mahtava terassi. Setä Nikosin ravintola ei ehkä ole mikään ensimmäinen valinta jatkossa, mutta voin suositella sitä päiväristeilijöille sijaintinsa takia.
Sateisesta säästä ja paluumatkan öisestä hirmumyrskyn tuntuisesta merenkäynnistä huolimatta meillä oli varsin lysti reissu ja tarttui niitä tuliaisiakin matkaan laivan Tax Freestä. Iida keskittyi karkkiostoksiin ja meikäläinen roudasi kotiin pullon luomusampanjaa.
Tukholmasta ja risteilymatkustuksesta seuraa lisää löpinää ensi viikon jälkeen, kun matkaamme Jaakon kanssa sinne talvilomailemaan (lue: syömään). Muutama ravintola on jo buukattu, mutta mikäli sulla on joku ehdoton helmi mielessä niin ole hyvä ja jätä vinkkisi kommenttilootaan.
***
Lue myös:
